» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli työskennellyt linja-autonkuljettajana määräaikaisissa työsuhteissa lähes 1,5 vuotta, minkä jälkeen työsuhdettaan ei oltu enää jatkettu. A oli saanut hyväksyvän, mutta terveydentilan seurantaa edellyttävän lausunnon ensimmäisessä terveystarkastuksessaan. Myöhemmissä tarkastuksissa hänen sopivuuttaan työhön ei oltu enää arvioitu, vaikka hän oli pyytänyt asiasta lausuntoa, sillä työterveyshuolto halusi asiasta työterveysneuvottelun, jota yhtiö ei toisaalta katsonut tarpeelliseksi järjestää.
A vei asian käräjäoikeuteen, koska hänen määräaikaisuuttaan ei jatkettu, vaikka yhtiöllä olisi ollut A:n mukaan jatkuva työvoiman tarve. Hän katsoi, että työsuhdetta ei olisi jatkettu ylipainosta johtuen ja että kyse oli syrjivästä perusteesta. Käräjäoikeus totesi, että A:ta oli syrjitty ja siitä oli aiheutunut hänelle vahinkoa, koska hän ei saanut työttömyysajaltaan palkkaa, ja velvoitti yhtiön maksamaan siitä vahingonkorvausta. Hovioikeus puolestaan hylkäsi A:n kanteen, sillä sen mukaan syrjintäolettaman tueksi ei ollut näyttöä eikä kyse ollut sellaisesta työhönottotilanteesta, jonka suhteen A:lla olisi tullut olla etusija.
A valitti asiassa korkeimpaan oikeuteen, joka totesi, että kyse oli työhönottotilanteesta ja että syrjintäolettaman tueksi oli esitetty riittävää näyttöä. Työnantaja puolestaan väitti, että se on toiminut asiassa tasapuolisesti ja ilman syrjiviä perusteita, kun se on edellyttänyt työntekijältään linja-autonkuljettajalle sopivaa ja työssä jaksamisen kannalta tarpeellista terveydentilaa. A:ta ei oltu kuitenkaan todettu missään vaiheessa epäsopivaksi työhönsä, joten KKO ei pitänyt työnantajan toimintaa oikeasuhtaisena, vaan tuomitsi sen maksamaan vahingonkorvauksena A:n työttömyysajaltaan menettämänsä palkan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa