» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2005:50 liittyi tapaukseen, jossa yhtiön palveluksessa olleen tuotepäällikön työsopimukseen liittyi kilpailukieltosopimus. Liikkeen luovutuksen jälkeen tuotepäällikkö siirtyi toisen yhtiön palvelukseen.
Tapauksen taustasta mainittakoon, että A oli ollut työsuhteessa Instrumentarium Oyj Instrumediin (Instrumed) erikoismyyjänä sekä tuotepäällikkönä vastuualueinaan muun muassa yhteistön R tuotteet. A ja Instrumed olivat allekirjoittaneet edustusten siirtymis- ja salassapitosopimuksen. Instrumed ja Oriola puolestaan olivat tehneet liiketoiminnan kauppaa koskevan sopimuksen, jonka nojalla Oriolalle siirtyi muun muassa se osa Instrumedin liiketoiminnasta, johon R:n edustaminen ja A:n työsuhde liittyivät. Liikkeenluovutuksen perusteella myös ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka oli kirjattu siirtymis- ja salassapitosopimukseen, siirtyivät Oriolalle. A sitemmin irtisanoutui Oriolan palveluksesta ja irtisanomisajan jälkeen aloitti työsuhteen Oy Medesco Finland Ab:n (Medesco) palveluksessa, joka oli ryhtynyt edustamaan R:n tuotteita. Sopimuksessa A oli sitoutunut siihen, ettei ryhdy sellaisen päämiehen edustajaksi, jota Instrumed on hänen työsuhteensa aikana edustanut ja johon hänen työtehtävänsä ovat liittyneet (Päämies) sekä siihen, ettei avusta, neuvo tai muuten tue yritystä, joka edustaa Päämiestä eikä mene kyseisen yrityksen palvelukseen. A oli myös sitoutunut myötävaikuttamaan siihen, että Päämiehen ja Instrumedin välinen sopimus pysyy voimassa ja siihen, ettei ilmaise muille heidän liike- tai ammattisalaisuuksia. Sopimus oli voimassa työsuhteen ajan ja yhden vuoden ajan sen päätyttyä.
Oriola Oy vaati käräjäoikeudessa, että A velvoitetaan suorittamaan sopimussakkoa salassapitosopimuksen rikkomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä laillisine korkoineen. A kiisti kanteen ja totesi muun muassa, ettei Oriola voinut vedota kilpailukieltosopimukseen, sillä siitä johtuneet työnantajan oikeudet eivät olleet siirtyneet Oriolalle. Käräjäoikeudessa A velvoitettiin suorittamaan sopimussakko eikä hovioikeus nähnyt perusteita käräjäoikeuden tuomion muuttamiselle. Koska kilpailukieltosopimus ei estänyt työn jatkamista ammattialalla, ei sopimus, jonka tarkoitus oli suojata Oriola Oy:tä epälojaalilta kilpailulta lyhyehkön ylimenokauden ajan, ollut kohtuuton. Siten sopimus oli pätevä ja sen rikkomisesta määrätty seuraus kohtuullinen.
Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli ensinnäkin, oliko kilpailukieltosopimuksen tekemiseen ollut alkuaan erityisen painava syy, joka on mainittu työsopimuslain 16 a pykälässä. Lisäksi oikeuden tuli päättää, oliko Oriola voinut vedota kyseiseen sopimukseen.
Korkein oikeus katsoi, että työnantajalla oli ollut tarve säilyttää päämiehen tuotteiden edustus itsellään. Tämä muodosti myös hyväksyttävän perusteen kilpailukieltosopimukselle. Huomioon ottaen A:n asema ja tehtävät, Instrumedillä oli ollut tarve kilapilukieltosopimusta käyttäen turvata liikesalaisuutensa. Sopimus ei myöskään kohtuuttomasti vaikuttanut A:n mahdollisuuksiin valita vapaasti työpaikkansa, sillä rajoitus koski vain sellaisia yrityksiä, jotka edustavat sellaisia päämiehiä, joihin hänen työtehtävänsä liittyivät. Siten Instrumedillä oli ollut erityisen painava syy kilpailukieltosopimuksen tekemiseen.
Oikeus totesi, että kilpailukieltosopimus oli Oriolaan nähden pätevä ainoastaan, mikäli Oriolalla oli sopimuksen voimassa pitämiseen työsopimuslain 16 a pykälässä tarkoitettu erityisen painava syy. Kyseisen edellytyksen ei todettu täyttyvän, sillä Oriola ei ollut saanut R:n tuotteiden edustusta itselleen ja liikkeen luovutusta seuranneena lyhyenä väliaikana Oriolan varastosta tapahtunut R:n tuotteiden myynti oli vähäistä. Siten Oriolan ja R:n välille ei ollut muodostunut päämiehen ja edustajan välistä suhdetta, joka olisi ollut edellytyksenä työntekijää sitovan kilpailukiellon voimassaolon jatkumiselle. Oriolalla ei ollut muutakaan erityisen painavaa syytä kyseiseen sopimukseen vetoamiselle eikä A:n oltu väitetty itse olleen myötävaikuttamassa edustuksen siirtymistä Medescolle. Siten Oriolalla ei ollut oikeutta sopimussakkoon.
Korkeimman oikeuden päätöksen perusteella voidaan todeta, että huolimatta siitä, että alkuperäisellä työnantajalla ei ole työsopimuslain mukaista erityisen painavaa syytä kilpailukieltosopimuksen tekemiseen, sopimus on seuraajaan nähden pätevä ainoastaan, mikäli sillä oli myös sopimuksen voimassapitämiseen erityisen painava syy.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa