» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:62 oli kysymys työsopimuksen päättämisestä epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vastaisen toiminnan vuoksi. Henkilö K oli työskennellyt Osuuskauppa H:ssa vakituisena osa-aikaisena kassamyyjänä. K oli eräänä työpäivänänsä kirjannut hävikkituotteiksi yhden vesimelonin sekä neljäsosan hunajamelonista ja nämä oli löydetty K:n hallusta häneen suoritetussa poistumistarkastuksessa. Toimintaohjeiden mukaan hänen olisi tullut toimittaa ne neuvontaan, josta ne olisi toimitettu edelleen jätepuristimeen. H:n työsopimus oli purettu epärehellisyyden sekä toimintaohjeiden vastaisen toiminnan vuoksi. H oli vaatinut, että H velvoitettaisiin maksamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa, lomakorvausta sekä korvausta työsuhteen päättämisestä vuoden palkkaa vastaavan määrän.
Käräjäoikeus oli katsonut, että H:lla oli ollut työsopimuslain mukainen erittäin painava syy purkaa K:n työsopimus. Käräjäoikeus kiinnitti huomiota todistajien kertomuksiin sekä videotallenteeseen ja piti K:n oikeudessa esittämää kertomusta epäuskottavana. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että K oli tahallisesti anastanut häneltä löydetyt tuotteet. K oli valittanut hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Hovioikeus puolestaan taas katsoi, ettei K:n tekemää rikkomusta ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen niin vakavana ja olennaisena velvoitteiden ja luottamussuhteen rikkomisesta, että työsopimuksen purkamiseen olisi ollut työsopimuslain edellyttämä erittäin painava syy taikka H:lla olisi ollut edes työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava syy K:n työsopimuksen irtisanomiseen. Hovioikeus katsoi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kuuden kuukauden palkka vastaavan määrän.
Korkein oikeus perusteli kantaansa vedoten työsopimuslain esitöihin ja aikaisempaan oikeuskäytäntöön ja arvioi sitä, oliko kyseessä sellainen työntekijän, eli K:n olennaisesti työsuhteeseen vaikuttavien velvoitteiden rikkominen, jotka oikeuttavat työnantajan mahdollisuuteen päättää työsopimus. Huomionarvoista ratkaisussa on tilanteen kokonaisarviointi. Ratkaisussa otettiin esille mahdollisuus arvioida aikaisempien K:n saamien varoitusten merkitystä. Kuitenkin korkein oikeus katsoi hovioikeuden tavoin, ettei varoituksilla ollut merkitystä K:n työsopimuksen päättämisperustetta arvioitaessa.
Näin ollen korkein oikeus katsoi, että vailla taloudellista arvoa olevien, jätteeksi luokiteltujen kahden hedelmän ottaminen ei ollut niin vakavana pidettävä rikkomus, että K:n työsopimuksen välittömään purkamiseen olisi ollut työsopimuslain mukainen erittäin painava syy taikka että työsopimuksen irtisanomiseenkaan ilman K:n aikaisemman kaltaista menettelyä ja varoitusta olisi ollut työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava syy. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota. Ratkaisu korostaa työsopimuksen päättämisen ja irtisanomisen perusteita ja kokonaisuusarvion merkitystä arvioitaessa kysymystä työsuhteen päättämisestä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa