» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa työnantajan ja työntekijän työsuhteen kestäessä tekemään kirjalliseen työsopimukseen oli otettu ehto, jonka mukaan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen osapuolilla ei ollut toisiaan kohtaan sopimuksen allekirjoittamista edeltävään aikaan kohdistuvia työsuhteesta johtuvia vaatimuksia. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko kyseinen ehto mitätön.
K oli lomautuksen jälkeen irtisanoutunut. K vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle ylityö-, sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksia vuodelta 2002. K:n mukaan edellä mainittu sopimusehto oli työaikalain 39 §:n nojalla mitätön. Käräjäoikeus hylkäsi K:n kanteen. Hovioikeus kuitenkin hyväksyi K:n kanteen.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen joka lausui mm. että työaikalain 39 §:n 1 momentin säännös siitä, että sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työaikalain nojalla tulevia etuja, on mitätön, jollei työaikalaista muuta johdu, on tarkoitettu suojelemaan työntekijää. Ellei työaikalaista ilmene, että työaikalaissa säädetystä etuudesta voidaan sopia laista poikkeavasti, ei työntekijälle sanotun lain mukaan tulevia etuuksia voida sopimuksella vähentää. Lisäksi korkein oikeus totesi, että säännös sopimuksen mitättömyydestä ei myöskään koske pelkästään etukäteistä etuudesta luopumista, vaan myös työsuhteen aikana tehtyä sopimusta siitä, ettei työntekijä vaadi lain pakottavan säännöksen mukaista korvausta jo tehdystä työstä. Työsopimuksessa oleva ehto oli näin ollen mitätön.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa