» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa kaupunki teki työntekijän kanssa 6 vuoden aikana yli 50 eri pituista määräaikaista työsopimusta peräkkäin. Työsopimukset olivat vakinaisten työntekijöiden sijaisuuksia eli ne olivat sidottuja vakinaisen työntekijän poissaoloon. Työsopimuslain 3§:n mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista sopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodustuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. Tapauksessa oikeudellisena kysymyksenä olikin siis se, että katsotaanko työntekijän ja kaupungin väliset määräaikaiset toistuvat työsopimukset toistaiseksi työsopimukseksi vai löytyykö kaupungilta perusteltu syy lukuisiin määräaikaisiin työsopimuksiin.
Työntekijä A nosti kanteen työnantajaansa kaupunkia vastaan ja esitti kanteessaan, että hänen ja kaupungin välillä oli vuosien 1986-1992 välillä solmittu ainakin 48 määräaikaista työsopimusta. A oli työskennellyt vanhainkodissa ja hänen työtehtävänsä olivat samat kaikissa työsopimuksissa. A:n mukaan tehtävät olivat tavallisia eivätkä tilapäisiä. Kaupunki vastasi A:n kanteeseen ja totesi että A:n työsopimuksissa oli kyse muiden työntekijöiden sijaisuuksien hoitamisesta ja, että tällainen oli työsopimuslain mukainen pätevä syy tehdä määräaikainen työsopimus. A katsoi, ettei kaupungilla ollut ollut työsopimuslain edellyttämää pätevää syytä solmia hänen kanssaan toistuvasti peräkkäin määräaikaisia työsopimuksia, vaan että hänen ja kaupungin välillä ollutta työsuhdetta oli katsottava olemaan voimassa toistaiseksi, ja että kaupungilla ei ollut työsopimuslainedellyttämiä erityisen painavia tai tärkeitä perusteita työsopimuksen yksipuoliseen päättämiseen.
Kaupunki vastasi A:n kanteeseen totesi, että A oli toiminut eri henkilöiden sijaisena. Käräjäoikeus katsoi, että kaupungilla oli ollut työsopimuslain tarkoittama pätevä syy tehdä Siilahden kanssa määräaikaisia työsopimuksia kestämään vakinaisen työntekijän poissaolon ajan. Kukin erillinen sijaisuus oli kestänyt juuri sen ajan, minkä vakinainen työntekijä oli ollut estynyt tehtäväänsä hoitamasta. Usean peräkkäisen määräaikaisen työsopimuksen tekeminen ei ollut tuottanut A:lle oikeutta vaatia työsuhteensa vakinaistamista, sillä A oli itse allekirjoittanut sopimussuhteen ehtoja koskevan asiakirjan ja tullut tällöin tietoiseksi siitä, että kyseessä oli nimenomaan tietyn henkilön ja viransijaisuuden hoitaminen.
Käräjäoikeus näin katsoi näyttämättä jääneen, että A:n työsuhdetta olisi pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen.
A valitti hovioikeuteen, mutta hovioikeus pysytti käräjäoikeus tuomion ennallaan.
A valitti korkeimpaan oikeuteen ja sai valitusluvan. KKO totesi, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä muun muassa, jos sijaisuus on siihen syynä. A:n yksittäiset määräaikaiset työsopimukset ovat täyttäneet tämän edellytyksen. KKO totesi, että työsopimusten lukumäärä on ollut erittäin suuri ja ne ovat kestäneet varsin pitkän ajanjakson. A:n työtehtävät ovat säilyneet samanlaisina. Nämä seikat tukivat sitä, että sopimukset ovat muodostuneet toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi.
KKO katsoi, että määräaikaisten työsopimusten tekemisellä ei ole tosiasiallisesti pyritty jatkuvaan työsuhteeseen. Näin ollen kaupunki työnantajana ei ole pyrkinyt kiertämään toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen liittyvää työsuhdeturvaa. KKO katsoi, että kaupungilla on ollut pätevä syy tehdä toistuvia peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia.
KKO hylkäsi A:n valituksen ja pysytti hovioikeuden tuomion ennallaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa