» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa KKO:2013:10 oli kyse siitä, että kaupunki oli maksanut Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä olleelle työntekijälle pienempää palkkaa kuin samaa työtä tekevälle Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehy ry:n välisen erillisen sopimuksen piirissä olevalle työntekijälle.
J vaati käräjäoikeudessa kaupungilta korvausta maksamattomista palkaneristä ja käräjäoikeus totesi, että J oli saattanut todennäköiseksi, että kaupunki oli asettanut hänet eriarvoiseen asemaan verrokkinsa kanssa eri ammattiliittoon järjestäytymisen perusteella, vaikkei ollutkaan onnistunut näyttämään että eriarvoinen kohtelu olisi perustunut hänen vakaumukseensa ja mielipiteeseensä. Koska kaupunki ei ollut näyttänyt hyväksyttäviä syitä menettelylleen käräjäoikeus velvoitti sen suorittamaan J:lle hänen vaatimansa palkkasaatavat korkoineen.
J ja kaupunki valittivat asiasta hovioikeuteen, joka katsoi, että aikaa, jonka kuluessa J:n palkka oli yhdenmukaistettu, oli pidettävä kohtuullisena ja J:n vaatimus sen vuoksi hylättävä. Hovioikeus siis vapautti kaupungin maksuvelvollisuudesta.
J:lle myönnettiin valituslupa korkeimmasta oikeudesta ja siellä kysymyksen katsottiin koskevan sitä, oliko kaupunki rikkonut työsopimuslain syrjintäkieltoa ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta ammattiyhdistykseen järjestäytymisen, vakaumuksen tai mielipiteen johdosta.
Aluksi korkein oikeus arvioi tapaukseen sovellettavia säännöksiä sekä Suomen työehtosopimusjärjestelmää. Tämän jälkeen se otti kantaa syrjintään kyseisessä tapauksessa todeten aluksi, että asiassa oli riidatonta, että J:n pienempi palkka on ollut seurausta siitä, että hän on ollut toisen ammattiliiton jäsen kuin vertailtavana ollut työntekijä. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei ammattiliiton valintaan voida lähtökohtaisesti katsoa liittyvän sellaista perustavanlaatuista henkilökohtaista katsomusta, jonka perusteella kyse voitaisiin katsoa olevan vakaumuksesta tehdystä ratkaisusta, vaan yhdistymisvapaus on katsottava eri asiaksi kuin mielipiteen vapaus. Näin ollen J:tä ei korkeimman oikeuden kannanoton mukaan ollut syrjitty vakaumuksen tai mielipiteen perusteella.
Muilta osin asiaa arvioituaan korkein oikeus päätyi katsomaan, että koska kaupunki on noudattanut sen lakiin perustuvan velvollisuuden mukaisesti kahta työehtosopimusta, eikä siis omilla toimillaan tai päätöksillään ollut pyrkinyt kohtelemaan työntekijöitä eriarvoisesti ei sen voitu katsoa toimineen lain vastaisesti. Oleellisena korkein oikeus piti sitä, että palkkojen erilaisuus oli johtunut työehtosopimusneuvotteluista, joiden lopputulokseen tai ehtoihin kaupungilla ei yksinään ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa.
Tasapuolisen kohtelun osalta korkein oikeus katsoi ensin, että vaikka palkkausperusteet eivät samanarvoista työtä tekevien osalta saakaan muodostua pysyvästi toisistaan erilaisiksi, on työnantajalle annettava mahdollisuus kohtuullisen ajan kuluessa yhtenäistää eriperusteiset palkat. Kyseisessä tapauksessa palkkaerot olivat alkaneet syntyä 1.2.2008 ja kaupunki oli saanut harmonisoitua ne 31.1.2010 mennessä. Korkein oikeus katsoi, että kaupunki oli vaaditulla tavalla yhtenäistänyt palkkauksen ehdot ja näin toimiessaan täyttänyt työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimuksen. Korkein oikeus katsoi kanteen olevan perusteeton, eikä muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa