» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2010:93 oli kysymys työnantajan yksipuolisesti antaman tulospalkkiojärjestelmän pätevyydestä työntekijöiden lakon osalta. Järjestelmän ehtojen mukaan niin sanottuun laittomaan työtaisteluun osallistuminen vähensi työntekijälle tulevaa tulospalkkiota. Kantajat vaativat kuitenkin tuomioistuimessa tulospalkkion saamista myös siltä vuodelta, jona he olivat osallistuneet laittomaan lakkoon. He vaativat lisäksi hyvitystä yhdenvertaisuuslain perusteella. Työntekijöiden mielestä tulospalkkiojärjestelmän työehto oli syrjivä, kun palkkiota kertyi niille työntekijöille, jotka eivät olleet mukana työtaistelutoimenpiteessä. Käräjäoikeus hylkäsi kyseisen kanteen sillä perusteella, ettei pyrkimys laittomien lakkojen torjumiseen ollut moitittava, eikä työnantaja ollut rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitetta asettamallaan ehdolla.
Hovioikeus ei myöskään pitänyt työnantajan toimia yhdenvertaisuuslain vastaisina, mutta katsoi silti, että kantajilla oli oikeus puuttumaan jääneeseen tulospalkkioon lakkoon osallistumisvuodelta. Tulospalkkiojärjestelmän kautta maksettavan vastikkeen katsottiin rinnastuvan palkkaan. Työnantajalla on laaja velvollisuus tiedottaa työntekijöille sellaisten vastikkeiden määräytymisperusteista, jotka eivät suoraan selviä työsopimuksesta. Hovioikeuden mukaan työtekijöillä ei ollut annettu riittävää tietoa tulospalkkiojärjestelmän lakkoihin liittyvistä kriteereistä, joten työnantaja oli laiminlyönyt tiedottamisvelvollisuutensa. Tällä perusteella kantajilla oli oikeus saataviin.
Tapauksen arviointi KKO:ssa painottui siihen, oliko työnantajan menettely ollut tosiasiallisesti syrjivää. Tuomioistuimen mukaan tilanteessa oli syntynyt syrjintäolettama, jonka kumoaminen oli työnantajan vastuulla. KKO katsoi muun muassa lain esitöiden valossa, että laittoman lakon seurauksia ei saanut sälyttää työntekijöiden harteille, vaan seuraukset saattoivat kohdistua vain ammattiliittoon. Näin ollen työntekijöiden kuuluminen ammattiliittoon ei saanut aiheuttaa heille haitallisia seurauksia. Tulospalkkiojärjestelmän ehto oli sinänsä liiketaloudellisesti hyväksyttävä, mutta se sakotti tosiasiallisesti työntekijöitä henkilökohtaisesti ammattiliittoon kuulumisesta. Kantajilla katsottiin olevan oikeus maksamatta jääneisiin tulospalkkioihin myös lakkovuodelta.
KKO ei katsonut tarpeelliseksi pohtia tiedottamisvelvollisuuden merkitystä asiassa. KKO päätyi lopputulokseensa jo syrjintäkysymystä käsittelemällä, jolloin sillä, olivatko työntekijät riittävän tietoisia palkkiojärjestelmän ehdoista, ei ollut enää merkitystä. KKO ei myöntänyt kantajille oikeutta yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen, koska työnantaja ei ollut kohdellut ketään eriarvoisesti mielipiteen tai aatteen perusteella. Kyse oli ainoastaan työntekijäjärjestöön kuulumisesta tai siihen kuulumattomuudesta. KKO pysytti loppujen lopuksi hovioikeuden tuomion, joskin hieman erilaisilla perusteilla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa