» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2011:44 oli kyse ammattitaudin korvaamisesta. A oli altistunut työssään ampumaharjoituksissa laukausmelulle. A työskenteli poliisina. A:lla todettiin myöhemmin kummassakin korvassa sisäkorvatyyppinen kuulonalenema. A haki ensin korvausta vakuutuslaitoksena toimineelta Valtionkonttorilta. Tämän jälkeen asiaa käsiteltiin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa, jonka jälkeen asia eteni Korkeimpaan oikeuteen.
Valtionkonttori eväsi A:n korvaushakemukset sillä perusteella, ettei A:lle tehdyissä tutkimuksissa ollut todettu ammattitautina korvattavaa sairautta. Valtiokonttorin mukaan A:n kuulonalenema oli sairausperäinen, eikä kyseessä todennäköisesti ollut työstä aiheutunut kuulon aleneminen.
A haki muutosta päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta, joka hylkäsi A:n tekemän valituksen. Muutoksenhakulautakunnan mukaan A oli työssään altistunut laukausmelulle osallistuessaan niin sanottuihin massa-ammuntoihin vuodesta 1975 alkaen. A:n vasemman korvan kuulo oli ollut vuonna 1980 tehdyssä kuulontutkimuksessa normaalitasolla. A sai kuulonsuojaimet käyttöönsä vasta vuonna 1988, ja 1990 tehdyssä tutkimuksessa vasemman korvan kuulo oli edelleen riittävä. Merkittävää kuulonalenemaa ilmeni vasta kuulonsuojainten ollessa käytössä. Näillä perusteilla muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei A:lla todettu molemminpuolinen sisäkorvaperäinen kuulonalenema ollut työn aiheuttama ammattitautina korvaukseen oikeuttava sairaus. Muutoksenhakulautakunnan mukaan kyse ei ollut myöskään ammattitaudiksi katsottavan sairauden olennaisesta pahenemisesta, eli A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen.
A haki seuraavaksi muutosta vakuutusoikeudesta, mutta myöskään vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Vakuutusoikeus oli perusteluissaan samalla linjalla muutoksenhakulautakunnan kanssa, ja lisäsi vielä, että lääketieteellisen kokemusperäisen tietämyksen mukaan melualtistukseen perustuva kuulonalenema ei pahene enää melualtistuksen päätyttyä.
A sai valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen, ja valituksessaan hän vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja että vakuutuslaitos velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukset ammattitaudista. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi asiasta lausunnon, josta myös A antoi oman lausumansa. Vakuutuslaitos ei käyttänyt tilaisuutta vastauksen ja lausuman antamiseen. Korkeimman oikeuden oli ratkaistava se, oliko A:n kuulonalenema aiheutunut pääasiallisesti laukausmelusta. Korkeimman oikeuden arvioinnin mukaan kuulonalenema voi aiheutua erilaisista syistä. Ammattitautiasetuksen mukaan melun ja sisäkorvatyyppisen kuulonaleneman välillä vallitsee yleensä syy-yhteys eli melu aiheuttaa kuulonaleneman. Kuulonaleneman voi kuitenkin aiheuttaa myös esimerkiksi korvatulehdus tai kallovamma taikka kyse voi olla iästä johtuvasta kuulonalenemasta. A:lle tehtyjen tutkimusten jälkeen Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi jäi se, onko kuulonalenema todennäköisesti aiheutunut pääasiallisesti laukausmelusta vai onko syynä ikähuonokuuloisuus.
Korkein oikeus piti uskottavana A:n esittämää selvitystä siitä, että hän oli käyttänyt ammunnoissa silmälaseja sekä suojalaseja, ja lasien sangat olivat olleet kuulonsuojaimien alla. Tästä johtuen kuulon suojainten ja korvan väliin oli jäänyt rako, joka oli heikentänyt suojausvaikutusta. Korkeimman oikeuden mukaan suojaustapa ei ollut riittävä. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, että myös iän aiheuttama kuulonalenema saattoi olla osasyy A:n kuulonalenemaa. Korkein oikeus kuitenkin asettui sille kannalle, että ikähuonokuuloisuus ei ollut kuulonaleneman todennäköisin pääasiallinen syy. Korkein oikeus piti laukauksista johtuvaa melua kuulonaleneman todennäköisenä pääasiallisena syynä, jonka vuoksi A:lla oli oikeus korvaukseen kuulonalenemasta ammattitautina. Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja velvoitti valtiokonttorin suorittamaan A:lle molempien korvien sisäkorvatyyppisen kuulonaleneman johdosta lainmukaisen korvauksen. Asia palautettiin vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Korkeimman oikeuden ratkaisu osoittaa, että kuulonsuojainten käyttö ei riitä, jos suojaimia ei käytetä tavalla, joka suojaa korvia riittävästi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa