» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2001:118 oli ensinnäkin kyse yhtiöistä Bessen Oy ja oy Shell ab, jotka olivat sopineet komissiosopimuksen ja yhteistoimintasopimuksen, jonka perusteella Bessen Oy oli saanut harjoittaa huoltoasematoimintaa Shell-huoltamolla Helsingissä. Bessen Oy oli myöhemmin myynyt liiketoimintansa niin, että ostajan maksamalla kauppahinnalla oli myös kuitattu Bessen oy:n velkoja ja takausvastuita oy Shell ab:lle. Bessen oy oli maksanut oy Shell ab:lle myös komissiovelan lyhennyksiä. Myöhemmin Bessen Oy oli asetettu konkurssiin. Konkurssipesä vaati asiassa, että oy Shell ab tulisi velvoittaa maksamaan Bessen Oy:n konkurssipesään takaisin 1 520 100,08 markkaa korkoineen. Konkurssipesä katsoi, että edellä mainittu summa tulisi peräyttää takaisinsaantilain mukaisesti, sillä oikeustoimilla oli loukattu muiden Bessen Oy:n velkojien asemaa suosimalla yksinomaan oy Shell ab:ta. Oy Shell ab kiisti kanteen käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi yhtiöiden järjestelyn Bessen Oy:n myyntitilanteessa vaikuttavan olevan konkurssipesän väittämä kolmikantasopimus, jossa velan maksu oli tapahtunut epätavallista maksuvälinettä käyttäen. Todellinen kauppahinta ei ollut myöskään riittänyt kattamaan kaikkia Bessen oy:n velkoja, mikä tarkoittaa, että mikäli asia olisi hoidettu konkurssimenettelyssä, olisivat Bessen Oy:n varat jakautuneet eri lailla sen velkojien kesken. Käräjäoikeus katsoi myös näytetyn toteen, että Bessen Oy oli informoinut oy Shell ab:ta taloudellisesta tilanteestaan, ja asiasta oli käyty neuvotteluja. Vaikka itse kauppasopimusta ei voitu pitää sopimattomana, katsoi käräjäoikeus oy Shell ab:lla kuitenkin olleen erityinen selonottovelvollisuus Bessen oy:n tilanteesta. Oy Shell ab velvoitettiin täten maksamaan Bessen Oy:n konkurssipesälle yhteensä 1 498 713,32 markkaa tuottokorkoineen ja viivästyskorkoineen.
Oy Shell ab valitti ratkaisusta hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Korkein oikeus otti valituksen tutkittavakseen, ja sen arvioitavaksi tuli kysymys siitä, tuliko oy Shell ab:lle vahvistettu 700 000 markan yrityskiinnitys Bessen Oy:n elinkeinotoimintaan liittyvässä omaisuudessa ottaa huomioon, ja missä määrin, harkittaessa maksun peräytymistä oy Shell ab:lta takaisin Bessen Oy:n konkurssipesään. Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain esitöiden mukaan on mahdollista, että kaikki menettely ei aina välttämättä aiheuta velkojille vahinkoa. Tällainen oikeustoimi, esimerkiksi sellaiselle velkojalle maksaminen, jolla on ollut velkansa takeeksi esinevakuus, on näin ollen muiden velkojien kannalta merkityksetön, oli velallinen maksukyvytön tai ei. Yrityskiinnitys ei kuitenkaan ole rinnastettavissa esimerkiksi edellä mainittuun esinevakuuden omaavaan velkojaan, vaan yrityskiinnityksestä velkoja saa yhtälailla suorituksensa konkurssipesästä laissa säädetyssä velkojien maksunsaantijärjestyksessä. Korkein oikeus katsoi, etteivät Bessen Oy:n ja oy Shell ab:n väliset oikeustoimet voineet olla muiden konkurssivelkojien kannalta merkityksettömiä, ja siksi korkein oikeus katsoi, että Oy Shell ab:n yrityskiinnitykseen perustuva vakuusoikeus toteutuu lainmukaisesti konkurssissa jako-osuuksia konkurssituomion perusteella tilitettäessä. Täten korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa