» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:1999:21 velallisyhtiö oli maksanut kirjapainoyhtiölle lehtien painatustyöhön perustuvia laskuja yhteensä 49 753 markkaa ajalla 8.3. – 9.5.1996. Velallisyhtiön konkurssipesä oli nostanut kanteen vaatien, että maksut peräytetään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain nojalla ja, että kirjapaino velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle 49 753 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen.
Käräjäoikeus ratkaisi asian tuomiten maksut peräytymään, mutta sovitellen kirjapainoyhtiön konkurssipesälle takaisin palautettavaa summaa. Käräjäoikeus katsoi, ettei maksuja voitu pitää tavanomaisina, ja että ne olivat pesän varoihin nähden huomattavat. Summan sovittelua kuitenkin puolsi se, ettei kirjapaino ollut tiennyt velallisyhtiön taloudellisesta tilanteesta ja yritysjärjestelyistä. Velallisyhtiö ja kirjapaino eivät myöskään olleet toistensa läheisiä. Maksut olivat olleet lähellä tavanomaisia. Summa, joka määrättiin palautettavaksi konkurssipesään oli täten 30 000 markkaa korkoineen.
Sekä konkurssipesä että kirjapaino valittivat ratkaisusta hovioikeuteen, joka kuitenkin pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.
Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli ainoastaan siitä, oliko takaisinsaantilain nojalla konkurssipesälle palautettavan summan sovittelulle takaisinsaantilain mukainen peruste. Takaisinsaantilain 22 §:n säännöksen mukaan palautusvelvollisuutta voidaan sovitella vain, kun siihen on painava syy. Tällaisena painavana syynä voitaisiin pitää muun muassa palautettavan omaisuuden arvon muuttumista, tai palautettavan omaisuuden tuhoutumista palautusvelvollisen tuottamuksetta. Hyvässä uskossa toiminut sopimuskumppani ei voi kuitenkaan välttyä takaisinsaannilta vetoamalla vilpittömään mieleensä. Syy sovitteluun ei voi siis yksin olla se, että kirjapainoyhtiö ei ole maksuhetkellä ollut tietoinen velallisyhtiön liiketoiminnan lopettamisesta, maksukyvyttömyydestä ja ylivelkaisuudesta.
Maksun peräytymistä ei voitu korkeimman oikeuden mukaan pitää kohtuuttomana, sillä se asetti kirjapainoyhtiön samaan asemaan kuin muutkin velkojat. Palautettava maksu ei myöskään ollut määrältään sellainen, että kirjapainoyhtiö olisi joutunut sen johdosta taloudelliseen ahdinkoon. Maksun palauttamisvelvollisuutta ei muutenkaan voitu korkeimman oikeuden mukaan pitää kohtuuttomana.
Korkein oikeus katsoi täten, ettei palautusvelvollisuuden sovittelulle ollut olemassa takaisinsaantilain mukaista painavaa syytä, ja määräsi kirjapainoyhtiön palauttamaan konkurssipesälle koko 49 753 markkaa korkoineen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa