» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2003:82 koski kiinteistöä, joka oli ostettu A:n nimiin. A sai yksin lainhuudon kyseiseen kiinteistöön. B, A:n vaimo, rahoitti yhdessä A:n kanssa kiinteistön oston sekä sille myöhemmin rakennetut rakennukset. Puolisoiden keskeinen ymmärrys oli, että kiinteistö oli heidän yhteisessä omistuksessaan. A asetettiin myöhemmin konkurssiin. Ratkaistava kysymys oli siten se, kuuluiko kiinteistö A:n konkurssipesään.
A:n konkurssipesä nosti kanteen B:tä vastaan käräjäoikeudessa ja vaati, että tilan ja sillä olevien rakennusten omistussuhteet vahvistetaan siten, että tilan maapohja ja rakennukset ovat yksin konkurssipesän omistuksessa. Toissijainen vaatimus oli, että tilan maapohja on yksin konkurssipesän omistuksessa, mutta tilalla olevat rakennukset konkurssipesän ja B:n yhtä suurin osuuksin. Konkurssipesä mainitsi perusteluinaan sen, että lainhuuto oli yksin A:n nimissä eikä B voinut vedota mahdolliseen salaiseen omistusoikeuteensa konkurssivelkojia vastaan.
Käräjäoikeus katsoi, että määräala oli hankittu puolisoiden yhteisen kodin rakennuspaikaksi. Tarkoituksena oli omistaa se ja sille rakennettavat rakennukset yhdessä ja B oli tosiasiassa myös osallistunut kustannusten maksamiseen vähintään tasaveroisesti A:n kanssa. Käräjäoikeus vahvisti, että A ja B omistivat kiinteistön yhtä suurin osuuksin ja hylkäsi kanteen muilta osin.
Konkurssipesä valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaati kanteen hyväksymistä ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti. Hovioikeus katsoi, ettei B voinut tehokkaasti vedota konkurssivelkojia vastaan omistusoikeuteensa kiinteistöllä oleviin rakennuksiin. Hovioikeus vahvisti, että A ja B omistivat kiinteistön yhtä suurin osuuksin ja, että kiinteistö rakennuksineen kuului A:n konkurssipesään.
Konkurssipesä vaati korkeimmassa oikeudessa hovioikeuden tuomion muuttamista niin, että konkurssipesä vahvistetaan yksin omistavan tilan ja sillä olevat rakennukset. B puolestaan vaati hovioikeuden tuomion kumoamista taikka poistamista ja käräjäoikeuden tuomion pysyttämistä. Lisäksi kumpikin vaati vastapuolensa vaatimusten hylkäämistä.
Korkein oikeus päätyi asiassa siihen lopputulokseen, että kiinteistö kuului A:n konkurssipesään lukuun ottamatta B:n siitä omistamaa osuutta eli puolta kiinteistöstä. Mitä tuli kiinteistön omistusoikeuteen, korkein oikeus katsoi aikaisemman oikeuskäytännön mukaisesti, että koska B:n omistusoikeus tilaan oli ennen A:n konkurssin alkamista jäänyt salaiseksi, ei hän voinut tehokkaasti vedota siihen A:n konkurssipesää vastaan. Kiinteistöllä olevien rakennusten omistusoikeus on sen sijaan oikeuskäytännön mukaan ollut tapana perustaa siihen, mitä asianosaisten on katsottu omistusoikeuden osalta tarkoittaneen. Koska puolisot olivat rahoittaneet rakennukset yhdessä ja heidän tarkoituksenaan oli omistaa rakennukset yhdessä, katsoi korkein oikeus, että puolisot omistivat rakennukset yhteisesti. Siten B:llä oli oikeus vedota omistusoikeuteensa rakennuksiin puolisonsa konkurssivelkojia vastaan.
Korkein oikeus päätyi edellä mainituin perustein muuttamaan hovioikeuden tuomiota. Korkein oikeus vahvisti, että kiinteistö ja sillä olevat rakennukset kuuluivat A:n konkurssipesään lukuun ottamatta B:n omistamaa osuutta eli puolta rakennuksista. Korkeimman oikeuden päätös oli siten aikaisemman oikeuskäytännön kanssa linjassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa