» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2009:27 on kysymys rikoksesta syytetyn oikeudesta olla antamatta tietoja, jotka myötävaikuttavat hänen syyllisyytensä selvittämiseen. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa on niin sanottu itsekriminointisuojan periaate, jonka mukaan rikoksesta syytettyä ei saa pakottaa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään.
Konkurssivelallinen A oli pesäluettelon vahvistamisen aikaan syytettynä törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista. Pesäluetteloa vahvistaessaan A oli jättänyt omaisuuttaan ilmoittamatta sillä perusteella, että toisin toimimalla hän olisi joutunut todistamaan itseään vastaan. Konkurssioikeudenkäynnissä esille tulleita tietoja olisi voitu käyttää häntä vastaan vireillä olleissa rikosasioissa. Käräjäoikeus oli aiemmin todennut välipäätöksessään, että A:ta vastaan vireillä olevat oikeudenkäynnit oli merkitty pesäluetteloon riitaisiksi. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että välipäätös ei antanut A:lle oikeutta salata kyseessä ollutta omaisuutta pesäluetteloa vahvistaessaan. A:n salaama omaisuus ei käräjäoikeuden mukaan liittynyt konkurssimenettelyn aikana vireillä olleisiin rikosoikeudenkäynteihin siten, että A olisi voinut jättää omaisuuden ilmoittamatta välipäätöksen perusteella. A oli myös tietoinen kaikesta ilmoittamatta jättämästään omaisuudesta.
Hovioikeus katsoi, että osa A:n salaamasta omaisuudesta oli sellaista, joka hänellä oli oikeus jättää ilmoittamatta vireillä olleen rikosoikeudenkäynnin vuoksi. Osa salatusta omaisuudesta oli kuitenkin sellaista, joka ei liittynyt rikossyytteisiin. Tämän omaisuuden osalta hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään velallisen epärehellisyyteen.
Korkein oikeus katsoi, että A:lla ei ollut oikeutta salata omaisuuttaan pesäluettelossa miltään osin. Itsekriminointisuojan kannalta tapauksessa oli oleellista se, kuinka merkittäviä A:n salaamat tiedot olivat vireillä olevien rikosasioiden kannalta. Korkeimman oikeuden arvion mukaan oikeusprosessien ajallinen etäisyys, varojen sekoittuminen ja varojen monimutkaiset siirrot yhteisöistä toisiin aiheuttivat sen, että oikeat omaisuustiedot eivät olisi lisänneet merkittävästi A:n syyllisyyden selvittämistä. Korkein oikeus katsoi siis, että A:lla ei ollut oikeutta salata omaisuutta konkurssioikeudenkäynnissä itsekriminointisuojan perusteella.
Itsekriminointisuoja ei siis automaattisesti anna oikeutta salata omaisuutta konkurssioikeudenkäynneissä. Tapauskohtaisesti täytyy arvioida, mikä merkitys omaisuuden ilmoittamisella olisi rikoksen selvittämisen kannalta. Syytetyn ei tarvitse todistaa itseään vastaan eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen, mutta pesäluettelon vahvistamisessa kynnys tietojen salaamisen oikeutukselle on korkealla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa