» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiö A harjoitti ravintolatoimintaa pankilta vuokraamassaan liikehuoneistossa. Pankki purki vuokrasopimuksen maksamattomien vuokrien vuoksi 22.4.1998. A myi liiketoimintansa 28.4.1998 yhtiölle B ilman pankin myötävaikutusta. B sai tietää kaupanteon jälkeen, että vuokrasopimuksen siirtoon tarvittiin vuokranantajan lupa ja että A:lla oli maksamattomia velkoja vuokranantajalle ja kiinteistöyhtiölle. Vuokrasopimuksen solmimisen edellytyksenä oli velkojen maksu. A ja B sopivat, että B suorittaa pankille ja kiinteistöyhtiölle A:n velat ja vähentää saman verran A:lle maksettavasta kauppahinnasta. A asetettiin konkurssiin 28.7.1998.
Konkurssipesä vaati, että kauppahinnasta vähennetyt velat piti peräyttää konkurssipesään takaisinsaannin perusteella. Konkurssipesän mukaan kyse oli A:n suorittamasta maksusta, joka täytti takaisinsaannin edellytykset.
Käräjäoikeus määräsi maksut peräytymään ja velvoitti pankin ja kiinteistöyhtiön maksamaan konkurssipesälle 91 500 markka ja 8 500 markkaa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Korkein oikeus totesi samoin kuin alioikeudet, että maksut oli suoritettu takaisinsaannin aikana ja että ne olivat epätavanomaisia sekä pesän varoihin nähden huomattavia. Tapauksessa piti ratkaista, voitiinko B rinnastaa A:han maksujen maksajana, jolloin maksut voitiin peräyttää konkurssipesään.
B maksoi A:n puolesta tämän velat kahdelle toimijalle, ja sai vähentää maksujen verran velkaansa A:lle, mikä käytännössä tarkoitti velkasuhteen lakkaamista. Kyse oli siis varoista, jotka olisivat tulleet A:n käyttöön, ellei A olisi ollut vuokranantajapankille ja kiinteistöyhtiölle velkaa. Korkein oikeus piti perusteltuna sitä, että B voitiin rinnastaa A:han.
Maksut tuli peräyttää konkurssipesään, ja hovioikeuden tuomiota ei muutettu. Ratkaisu asettaa velkojat samanarvoiseen asemaan riippumatta siitä, mikä on ollut velan syntymisen peruste.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa