» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Turkistarhausta harjoittanut A asetettiin konkurssiin 16.6.1999. A oli tehnyt huutokauppayhtiö B:n kanssa nahkatoimitussopimuksen kaudelle 1998–1999. Sopimuksen mukaan B:llä oli panttioikeus A:n toimittamiin nahkoihin ja niistä saatuihin tuloihin. A oli saanut kyseiselle kaudelle pankilta kausirahoitusluoton, jonka vakuutena pankilla oli jälkipanttausoikeus B:lle toimitettaviin nahkoihin ja niistä saatuihin tuloihin. A teki vielä toisen nahkatoimitussopimuksen B:n kanssa samankaltaisin panttausehdoin. Pankki myönsi A:lle lainaa, jonka vakuutena oli erityispanttaussitoumus B:lle toimitettaviin nahkoihin ja niistä saatuihin tuloihin. B:n tuli tilittää myynneistä saatavat tulot erityiselle nahkatilityksiä varten avatulle tilille. Valtiontakuukeskus Finnvera myönsi takaussitoumuksen pankin antamaan jälkimmäiseen luottoon. Luoton vakuudet tuli siirtää Finnveralle, kun se olisi maksanut takauskorvauksen.
A:n konkurssipesä vaati, että pankki velvoitetaan palauttamaan 850 000 markkaa konkurssipesään. Kyse oli summasta, jonka B oli maksanut tilille 26.5.1999 ennakkomaksuna myytävistä nahoista. Lisäksi konkurssipesä vaati, että pankki velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 307 873 markkaa ja 317 872 markkaa korkoineen. Finnvera tuli velvoittaa korvaamaan viimeksimainittu summa yhteisvastuullisesti pankin kanssa. F oli suorittanut pankille takauskorvauksen 6.7.1999, jonka jälkeen pankki oli nostanut tililtä omia lainasaataviaan sekä maksanut Finnveralle viimeksimainitun summan.
Korkein oikeus katsoi, että pankilla ei ollut sellaista panttioikeutta 26.5.1999 maksettuun summaan, joka olisi ollut muita velkojia vastaan tehokas. Summa oli ennakkomaksua nahoista, jotka oli toimitettu B:n myytäväksi 16.4.1999 eli myöhemmin kuin kolme kuukautta konkurssin alkamisesta. Nahkoja ei ollut vielä myyty, joten kyseessä oli B:n velaksianto A:lle eikä nahkojen myynneistä saatu tulo, johon pankilla oli panttioikeus. Pankki ei myöskään voinut vedota pätevästi nahkatilityksiä varten avatulle tilille olevaan panttioikeuteensa. Korkein oikeus katsoi, ettei kyseisenkaltaisella tilillä voinut olla itsenäistä asemaa vakuutena. Pankki ei voinut saada muita velkojia parempaa asemaa sillä perusteella, että lainan lyhennykset oli tilitetty kyseisen tilin kautta. Korkein oikeus määräsi rahat palautettavaksi konkurssipesään kanteessa vaaditun mukaisesti siten, että pankki ja Finnvera olivat yhteisvastuullisia kanteessa erikseen vaaditusta summasta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa