» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat antaneet yhtiö X Oy:n pankkivelkojen vakuudeksi takauksen ja kiinteistöpantin. Yhtiö Y Oy osti X Oy:n liiketoiminnan ja otti samalla kyseiset pankkivelat vastattavakseen. Myöhemmin yhtiö Z Oy osti koko liiketoiminnan Y Oy:ltä ja otti vuorostaan pankkivelat vastattavakseen. Tätä ennen vakuudenantajat A ja B sekä alkuperäinen päävelallinen X Oy oli velvoitettu käräjäoikeuden tuomiolla yhteisvastuullisesti suorittamaan pankin saatavat kiinteistöpantin arvosta. A ja B olivat kaikkien kolmen yhtiön laissa tarkoitettuja läheisiä.
Yhtiö Z Oy suoritti kauppasopimuksen mukaisesti pankille sen velkasaatavat A:lta, B:ltä ja X Oy:ltä. Saatavat suoritettiin pankille 24 erässä ajalla 9.1.2001 - 2.1.2003. Saatavien yhteismäärä oli 42 577,39 euroa, josta 25 614,62 euroa suoritettiin 29.10.2001 jälkeen. Z Oy:n konkurssihakemus jätettiin 29.10.2003.
Z Oy:n konkurssipesä nosti takaisinsaantikanteen vakuudenantajia A:ta ja B:tä vastaan. Kanteessa oli kolme vaihtoehtoista perustetta, joista ensisijaisen perusteen mukaan Z Oy:n maksamaa pankkivelkaa tuli pitää lahjana A:lle ja B:lle ja sen vuoksi peräyttää konkurssipesään kokonaisuudessaan. Toisen kanneperusteen nojalla pankkivelan maksu oli rinnastettavissa A:lle ja B:lle suoritettuihin maksuihin, ja konkurssipesään peräytettävä summa olisi 25 614,62 euroa, koska tuo määrä oli maksettu alle kahden vuoden sisällä ennen yhtiön konkurssiin hakemista. Kolmantena perusteena oli, että Z Oy:n pankille suorittamasta maksusta voitaisiin peräyttää 29.10.2001 jälkeen maksetut 25 614,62 euroa, koska A ja B olivat lainan maksaneen ja konkurssiin haetun Z Oy:n läheisiä. Jos velkoja ei ole yhtiön läheinen, koskee takaisinsaanti ainoastaan 3 kuukautta ennen konkurssihakemuksen jättämistä tehtyjä maksuja. Yhtiön läheisenä olevien velkojien suhteen takaisinsaantiaika sen sijaan on kaksi vuotta.
Korkein oikeus katsoi, toisin kuin alemmat oikeusasteet, että maksuja ei voitu peräyttää konkurssipesään. Päävelka oli maksettu ja vakuus rauennut. Päävelan maksu oli tapahtunut yli kolme kuukautta ennen Z Oy:n konkurssihakemuksen jättämistä, joten takaisinsaantikanne ei voinut enää menestyä. Kolmen kuukauden määräaikaa tuli soveltaa sen vuoksi, että velkojana oli pankki, joka ei ollut yhtiön läheinen. Vakuudenantajat olivat kyllä yhtiön läheisiä, mutta koska he eivät olleet velkojia, ei kahden vuoden määräaikaa voinut soveltaa takaisinsaantiin. Yhtenä tärkeänä perusteena tällaiseen tulkintaan Korkein oikeus tuo oikeusvarmuuden. Pätevien oikeustoimien sitovuus ja pysyvyys on pääsääntönä. Takaisinsaantisäännökset tuovat pääsääntöön poikkeuksen, jota on yleisen oikeusvarmuuden säilymisen vuoksi tulkittava ahtaasti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa