» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiö A:lla oli myyntisaamisia yhtiöltä B. Yhtiö C:llä puolestaan oli vuokrasaamisia yhtiöltä A. Yhtiöillä B ja C oli sama toimitusjohtaja. Yhtiöiden välillä sovittiin, että B maksaa A:n saatavat suoraan C:lle vuokravelan lyhentämiseksi. A asetettiin konkurssiin 26.11.1999.
A:n konkurssipesä vaati, että B velvoitetaan maksamaan konkurssipesälle A:n myyntisaamiset. Toissijaisena vaatimuksena oli, että B:n C:lle maksamat suoritukset peräytettäisiin konkurssipesään takaisinsaantisäännösten nojalla. Käräjäoikeus hylkäsi velkomuskanteen, koska se katsoi B:n maksaneen saatavat sopimuksen mukaisesti. Varat olivat menneet C:lle, mutta se oli yhtiöiden välillä solmitun sopimuksen mukaista. Takaisinsaantivaatimuksesta käräjäoikeus katsoi, että B oli suorittanut maksut C:lle kolmen yhtiön välisen sopimuksen mukaisesti saamatta siitä itse mitään hyötyä. Myös takaisinsaantikanne hylättiin.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus totesi velkomuskanteesta, että B oli suorittanut velkansa sopimuksen mukaisesti eli maksanut A:n saamiset C:lle, jolla oli saatavia A:lta. B oli siten vapautunut maksuvelvollisuudestaan A:ta kohtaan. Takaisinsaantikanteen osalta korkein oikeus totesi, että varojen saajalle olisi pitänyt koitua etua konkurssivelkojien kustannuksella, jotta varojen peräyttäminen konkurssipesään olisi mahdollista. Takaisinsaantikanne kohdistui B:hen, joka ei kuitenkaan ollut saanut maksujärjestelyistä mitään hyötyä. B:n läheisyhtiö on hyötynyt järjestelystä, mutta sillä ei ollut asiassa merkitystä. Ratkaisun perusteella voidaan kysyä, olisiko asia toinen, jos takaisinsaantikanne olisi nostettu B:n sijasta C:tä vastaan. C oli hyötynyt maksujärjestelystä toisin kuin B. Tämä kysymys jäi arvioimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa