» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2000:120 A oli luovuttanut B:lle yhtiön rahavaroja, joita kanteella vaadittiin palauttamaan yhtiön konkurssipesään. A oli luovuttanut varat 11.12.1995, ja yhtiö oli asetettu konkurssiin 21.12.1995 hakemuksesta, jonka velkoja oli jättänyt 6.9.1995. Konkurssipesä katsoi suoritusten olevan takaisinsaantilain 8§:ssä tarkoitettu lahja. A ja B myös toissijaisesti vetosivat siihen, että, jos osoitetaan heillä olevan saatavia yhtiöltä, konkurssipesä vaatii maksujen peräytymistä. He lisäksi kiistivät kanteet ja perustelivat tätä esimerkiksi sillä, että he olivat maksaneet C:lle saatavia tämän laitettua omaa rahaa kiinni yhtiöön. Tämän seurauksena konkurssipesä nosti kanteen myös C:tä vastaan velvoittaen takaisinsaantiin.
Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n tienneen ollessaan yhtiön läheisiä, että yhtiö on maksukyvytön ja ylivelkainen. Kirjanpidosta ei löytynyt myöskään C:n mainitsemia kuittitositteita maksusuorituksista, jotka hän olisi tehnyt yhtiön puolesta. Koska vastaajilla on todistustaakka noston lahjaluonteisuuden puutteesta. Käräjäoikeus katsoikin, etteivät he ole selvittäneet asiaa tarpeeksi vaan ovat välittömästi siirtäneet arvonlisäveropalautukset C:lle. Näin ollen C:lle maksetut suoritukset oli perittävä takaisinsaantilain nojalla ja lisäksi A ja B joutuivat maksamaan takaisin rahasuorituksiaan.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, mutta A ja B hakivat edelleen Korkeimmasta oikeudesta valituslupaa. Se heille myönnettiin. Takaisinsaantilain 1§:ssä tarkoitettu oikeustoimi, menettely, järjestely tai toimenpide, joka voidaan määräytyä peräytymään on täytynyt tapahtua vastaajien ja yhtiön välillä, jotta edellytys palauttamaan rahavarat olisi. A, B ja C ovat osoittaneet, että rahavarojen noston tarkoituksena on ollut siirtää ne C:lle, joka niitä myös oli vaatinut. C:llä oli saatavia yhtiöstä ja vaikka siirrot olisivatkin lahjaluontoisia, on kyseessä kuitenkin oikeustoimi. Se seikka, että rahat olisi maksettu C:lle ei ollut riidaton.
Korkein oikeus katsoikin, että jo varat olisi siirretty sen jälkeen, kun yhtiö oli asetettu konkurssiin. Näin ollen niitä ei voitu katsoa olevan takaisinsaantilain 1§:ssä tarkoitettuja oikeustoimia, jonka vuoksi alempien oikeusasteiden tuomiot kumottiin ja konkurssipesän kanne hylättiin niiltä osin, kun sillä ajettiin kannetta A:ta ja B:tä vastaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa