» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa B oli harjoittanut kunnan toimeksiantoon perustuen kenneltoimintaa, jonka tarkoituksena oli löytöeläimistä huolehtiminen. Ne löytöeläimet, joille B ei ollut kyennyt löytämään uutta sijoituspaikkaa hän oli lopettanut itse ampumalla. Tämä lopettamistapa perustui eläintensuojeluasetukseen, ja kunta maksoi B:lle lopettamisista palkkion. A oli närkästynyt B:n harjoittamasta toiminnasta ja tämän seurauksena lähettänyt B:lle sähköpostiviestejä, joissa hän oli väittänyt B:n toimintaa "silkaksi tappamiseksi" ja luonnehtinut B:tä raa'aksi ja rahanahneeksi henkilöksi. Tapauksessa tuomioistuimen selvitettäväksi tuli se, olivatko A:n käyttämät ilmaisut tulkittavissa halventaviksi ja ylittivätkö ne hyväksytyn B:n toiminnan arvostelun rajat.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö perustui rikoslain 24 luvun 9 §:ään. Käräjäoikeuden mukaan A:n käyttämät ilmaisut eivät ensinnäkään kuvanneet B:n toimintaa todenmukaisella tavalla, vaan ne panettelivat B:tä ihmisenä. Tämän lisäksi A:n syytökset B:n rahanahneudesta ja raakuudesta katsottiin B:lle mielipahaa aiheuttaneiksi henkilöön kohdistuneiksi loukkauksiksi. Hovioikeus ei muuttanut tätä käräjäoikeuden antamaa tuomiota, minkä johdosta asia eteni A:n valituksesta korkeimman oikeuden käsiteltäväksi.
Korkeimman oikeuden (KKO) näkemyksen mukaan rikoslain 9 §:n 2 momentissa kuvailtu arvostelu sai sinänsä olla halventavaakin. Samaan aikaan KKO kuitenkin totesi, että tällöin arvioitavaksi tulee ensi sijassa se, olivatko käytetyt ilmaukset suunnattu arvostelun kohteena olleen B:n henkilöön vai siihen toimintaan, jota B harjoitti. KKO täsmensi vielä, että B:n tuli toimintansa luonteen vuoksi kestää jonkin verran arvostelua sen tiimoilta. Lopulta KKO tuli siihen tulokseen, että vaikka A olisi sinänsä voinut ilmaista asiansa hieman sivistyneemmin, kohdistuivat hänen ilmauksensa pääasiassa B:n harjoittamaan toimintaan, eivätkä niinkään hänen henkilöönsä. Näin ollen KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja totesi, ettei A ollut syyllistynyt kunnianloukkaukseen.
Oikeusneuvos Rajalahti oli tuomiosta eri mieltä KKO:n kanssa. Hän olisi pysyttänyt alempien oikeusasteiden omaksuman linjan siitä, että A:n ilmaukset olivat kohdistuneet B:n henkilöön, minkä lisäksi ne olivat hänen näkemyksensä mukaan ylittäneet hyväksyttävän arvostelun rajat. Näillä perusteilla oikeusneuvos olisi pysyttänyt hovioikeuden ratkaisun asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa