» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n kunnianloukkauksesta ja velvoittanut A:n ja Iltalehden suorittamaan yhteisvastuullisesti korvauksia B:lle henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus oli tuominnut A:n törkeästä kunnianloukkauksesta ja korottanut korvauksia henkisestä kärsimyksestä.
Korkein oikeus arvioi, oliko kyseessä kunnianloukkaus vai törkeä kunnianloukkaus.
Iltalehdessä oli 11.11.2000 julkaistu pakina otsikolla "ilmiantajien paratiisi". Pakina oli A:n kirjoittama. Syytettä oli perusteltu erityisellä seuraavalla pakinan kohdalla: "Verotarkastaja on jakanut raporttiaan lehdistölle ennen kuin sitä on edes käsitelty verohallinnossa. Yksityisen kampanjansa käynnistänyt verotarkastaja on entinen kepulainen, entinen smp-läinen ja viimeksi hän on häärinyt EU:n vastaisessa liikkeessä ja Ilkka Hakalehdon kuuhullujen puolueen sihteerinä." Verotarkastajalla tarkoitettiin asiassa B:tä.
Kunnianloukkaus säädetään rikoslaissa seuraavasti: joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkaus on rikoslain mukaan törkeä, mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville, ja jos kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Pakina oli virheellistä tietoa sisältävä, sillä riidattomaksi oli todettu se, että B ei ollut jakanut raporttia lehdistölle ennen kuin asia oli käsitelty Verohallinnossa. B ei myöskään ollut entinen smp-läinen.
Vaikka pakinassa ei suoraan oltu esitetty, että B olisi syyllistynyt rikokseen raporttia jakamalla, KKO:n mukaan lukija voi kuitenkin ymmärtää väitteen viittaavaan siihen, että B olisi ehkä syyllistynyt virkasalaisuuden rikkomiseen tai sen tuottamukselliseen muotoon. Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä oleva heitto ei ollut sallittu edes pakinan tyylisessä tekstissä. A oli siten esittänyt valheellisen tiedon niiin, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan B:hen kohdistuvaa halveksuntaa ja vahinkoa tai kärsimystä. Viittaus poliittiseen suuntaukseen ei sen sijaan ole rangaistavaa.
Korkein oikeus arvioi, ettei A ollut pakinassa kirjoittanut, että B olisi syyllistynyt rikokseen. Tieto ei ole siten ollut samalla tavalla loukkaava tai halveksuntaa aiheuttava kuin, jos verotarkastajan olisi nimenomaisesti todettu syyllistyneen rikokseen tai salassa pidettävän tiedon levittämiseen. B:tä ei oltu myöskään mainittu pakinassa nimeltä, vaikka hänet on tietyissä piireissä voitu tunnistaa. Korkeimman oikeuden mukaan kunnianloukkaus ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, joten A tuli tuomita kunnianloukkauksesta sillä määrällä, kuin käräjäoikeus oli tuominnut, eli 30 päiväsakon suuruisella sakkorangaistuksella. Myös korvaus oli sopiva sillä määrällä, kuin käräjäoikeus oli tuominnut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa