» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys yhtäältä kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttymisestä ja toisaalta rangaistukseen tuomitsematta jättämistä koskeneesta harkinnasta. Tapaus sijoittui urheilumaailmaan, minkä johdosta sen käsittelyssä on otettu huomioon myöskin sellaisia urheilulle ominaisia piirteitä, jotka eivät tavallisesti nouse esiin muunlaisissa tapauksissa. Tapauksessa miespuolinen raviohjastaja A oli nimittänyt kovaan ääneen naispuolista raviohjastaja B:tä yleisesti tunnetulla naista halventavalla sanaparilla. Tilanne oli saanut alkunsa siitä, kun B:n laukkaamaan ruvennut hevonen oli kiilannut A:ta siten, että A hevosineen oli ajautunut raviradan ulkoreunalle ja menettänyt näin mahdollisuutensa menestykseen kilpailussa. Ainakin yksi ihminen oli todistajanlausuntonsa perusteella kuullut nimittelyn ja kuvaillut sitä kovaääniseksi. Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kunnianloukkauksesta, ja B yhtyi tähän syytteeseen vaatien lisäksi A:lta korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Käräjäoikeus käsitteli asian melko suoraviivaiseen tyyliin ottamatta juurikaan kantaa urheilukilpailuihin ajoittain liittyviin erityispiirteisiin. Käräjäoikeuden mukaan sillä ei ollut ensinnäkään merkitystä, kuinka moni ihminen oli lopulta kuullut halventavaa nimitystä käytetyn, vaan yhdenkin todistajan löytyminen oli toteennäyttämisen kannalta riittävää. Toiseksi, käräjäoikeus ei antanut erityistä painoarvoa esitetyille näkemyksille siitä, että naisiin kohdistuva halventava nimittely oli ravikilpailuissa melko yleistä. Käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan A:n kunnianloukkauksesta päiväsakkoihin ja määräsi A:n lisäksi suorittamaan B:lle 500 euroa korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Hovioikeus puolestaan pysytti käräjäoikeuden tuomion siltä osin, että A:n katsottiin syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Tähän tulkintaan päädyttiin kuitenkin ottaen huomioon halventavan kielenkäytön yleisyys urheilukilpailuissa. A:n käyttämän nimityksen katsottiin kuitenkin kohdistuneen niin suorasti B:n henkilöön, ettei urheiluympäristöllä ollut kunnianloukkaustuomiota lieventävää vaikutusta. Hovioikeus kuitenkin huomioi käräjäoikeudesta poiketen A:n menettelystään saaman kilpailukiellon, minkä seurauksena se jätti kohtuuttomuuteen vedoten A:n tuomitsematta rangaistukseen. B:n henkisestä kärsimystä saamaa korvausta hovioikeus puolestaan alensi 300 euroon tapauksen kertaluontoisuudesta johtuen.
B valitti hovioikeuden tuomiosta vaatien, että A tuomittaisiin rangaistukseen hänelle syyksi luetusta kunnianloukkauksesta ja että henkisestä kärsimyksestä maksettavaa korvausta korotettaisiin 2000 euroon. Korkein oikeus arvioi ensinnäkin A:n käyttämien ilmausten tavanomaisuuden merkitystä tuomioon siten, että vaikka urheilukilpailuissa on tapana sallia hieman tavanomaista suoremmat kielelliset ilmaukset, ei suoraan B:n naiseuteen kohdistuva kommentti voi olla hyväksyttävissä. Myöskään kilpailutilanteen A:lle aiheuttama erityinen kiihtymystila ei korkeimman oikeuden mukaan puoltanut rangaistukseen tuomitsematta jättämistä. Korkein oikeus ei antanut A:n kilpailukiellolle juuri merkitystä rangaistusta määrätessään perusteenaan se, että urheilun kurinpitojärjestelmät perustuvat sopimuksiin, joihin sitoutetaan vain lajin parissa kilpailevat, kun taas rikoslaki koskee kaikkia. Tällöin yhdenvertaisuuden voitaisiin katsoa kärsivän, jos ennen rikostuomiota annetulle kurinpitotuomiolle annettaisiin jonkinlaista sovittavaa merkitystä. Korkein oikeus päätyikin siihen, ettei A:n tuomitseminen rangaistukseen kunnianloukkaukseen ollut kohtuutonta sekä yhdenvertaisuusnäkökulma että kilpailukiellon lyhyt kesto huomioon ottaen. A tuomittiin päiväsakkoihin ja maksamaan B:lle 500 euroa korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Oikeusneuvokset Rajalahti ja Suhonen olivat tietyiltä osin eri mieltä korkeimman oikeuden tuomion kanssa ja halusivat pysyttää hovioikeuden tuomion. Heidän näkemyksensä mukaan kilpailukielto yhdistettynä vahingonkorvausseuraukseen olisi ollut kokonaisuudessaan riittävä rangaistus A:lle, eikä lievää sakkorangaistusta olisi tullut tuomita sen tarkoituksettomuuden vuoksi. He myöskin tulkitsivat, että kilpailukielto olisi tullut ottaa huomioon rikoslain mukaista rangaistusta langetettaessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa