» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kihlakunnanvouti B oli ollessaan ulosottomiehenä panemassa täytäntöön päätöstä, jonka mukaan 11-vuotiaan lapsen tuli asua äitinsä luona, ottanut vastaanhangoittelevasta lapsesta ja tämän repusta kiinni ja yrittänyt irrottaa tämän otetta porraskaiteesta. Lapsen isä A oli poliisille tekemässään tutkintapyynnössä ja esitutkinnassa väittänyt, että ulosottomies olisi muun ohella riuhtonut, kiskonut ja repinyt lasta niin, että tälle oli aiheutunut polvivamma ja repun kantoviilleke revennyt.
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta tämän valheellisten kertomusten vuoksi. Käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistuksiin syytteiden mukaisesti. Käräjäoikeus katsoi, että A:n väitteet olivat olleet totuudenvastaisia. Lisäksi hänen oli täytynyt ymmärtää, että väärien tietojen antamisesta aiheutuu vaara, että B joutuu syytteeseen ja tuomitaan rangaistukseen virheellisin perustein ja että tietojen esittäminen oli omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa ja kärsimystä sekä tähän kohdistuvaa halveksuntaa.
A valitti hovioikeuteen, joka kuitenkin oli asiasta samaa mieltä käräjäoikeuden kanssa.
Asian käsittelyä jatkettiin edelleen Korkeimmassa oikeudessa A:n valituksen johdosta. Korkein oikeus totesi, että B:llä oli ollut viranomaisasemassa velvollisuus sietää virkatoimiinsa kohdistuvaa arvostelua, jollei se ole ollut perusteetonta tai asiattomuuden perusteella loukkaavaa. A:lla oli puolestaan väitteitä tehdessään ollut velvollisuus pysyä totuudessa. A:n tapahtumista esittämä tosiasiakuvaus oli ollut paikoin liioiteltu ja värittynyt, mutta se ei ollut yhdenkään teon osan osalta täysin perätön. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi, että A:n esittämien tosiasiaväitteitä ei voitu pitää väärän ilmiannon ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistöt täyttävinä väärinä tai valheellisina tietoina. Lisäksi painoa annettiin sille, että A oli tehnyt väitteensä poliisille eikä ollut esittänyt niitä julkisesti esimerkiksi median välityksellä. A oli pyrkinyt vilpittömässä mielessä lapsensa oikeuksien valvomiseksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, että A ei syyllistynyt väärään ilmiantoon ja kunnianloukkaukseen.
Ratkaisusta voidaan poimia neljä asiaa, jotka vaikuttavat väärän ilmiannon ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttymiseen: 1) kohdistuuko menettely virkamieheen, 2) onko väite täysin vai osin totuudenvastainen, 3) mille taholle väite tai tiedot kerrotaan (poliisi, media jne.), ja 4) mikä on totuudenvastaisten tietojen kertomisen motiivi (tässä A:n eduksi katsottiin se, että hän oli pyrkinyt lapsensa suojelemiseen).
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa