» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa julkisuudessa esiintyneestä henkilöstä oli aikakauslehdessä julkaistu kaksi artikkelia, joissa oli käsitelty tämän aiemmin päättynyttä seurustelusuhdetta ja siihen liittyneitä asioita. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko syytteessä tarkoitettujen artikkeleiden julkaiseminen loukannut rikoslain 24 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla X:n yksityiselämän suojaa ottaen erityisesti huomioon X:n asema julkisuudessa ja artikkelissa mainituista seikoista aikaisemmin julkaistut tiedot.
Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se, joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Pykälän 2 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Sanottu rangaistussäännös suojaa henkilön yksityiselämää perusoikeutena, jota turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa. Säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon myös perusoikeutena turvatun sananvapauden suoja, jota säännellään perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa.
Rangaistusvaatimus on perustunut 7 päivää -lehdessä helmikuussa 2003 ja huhtikuussa 2004 julkaistuihin artikkeleihin. Vuoden 2003 artikkeli pohjautui G-nimisen henkilön haastatteluun, jossa oli kerrottu X:n ja G:n seksielämästä sekä heidän yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmistaan ja riidanaiheistaan, sekä otsikolla "X:n miehet" julkaistuun listaan X:n entisistä miesystävistä tai sellaisiksi oletetuista henkilöistä. Lehden kannen otsikossa G:n ja X:n kuvien ja niiden yhteyteen kirjoitetun tekstin avulla oli esitetty G:n olleen X:n entinen rakastettu ja kuvailtu heidän seksielämäänsä. Artikkelin oli laatinut A ja lehden vastaavana toimittajana toiminut B oli hyväksynyt artikkelin julkaistavaksi ja päättänyt kannen otsikosta.
Vuoden 2004 artikkelissa G:n esitettiin olevan X:n entinen miesystävä. Artikkelissa ja lehden kannessa oli esitetty G:n ja X:n kuvat sekä otsikko "Pelkään etten näe koskaan tytärtäni!". Rangaistusvaatimus oli lisäksi perustunut samassa lehden numerossa julkaistuun toiseen, C:n laatimaan artikkeliin, jossa oli esitetty G:n olleen X:n entinen miesystävä ja vihjattu, että G olisi X:n tyttären isä. Artikkelissa oli lisäksi esitetty edellisessä kohdassa mainitussa, jo julkaistussa artikkelissa esitettyjä tietoja X:n ja G:n väitetystä yhteiselämästä. Lehden vastaavana toimittajana B oli hyväksynyt artikkelit ja lehden kannen otsikoineen julkaistaviksi.
KKO totesi, että X:n julkisuudessa olo oli ollut pitkäaikaista, laajaa ja jatkuvaa, joskin sekä ajallisesti että aihepiireiltään vaihtelevaa. X oli avoimesti hyödyntänyt julkisuuttaan kirjailijana ja kuvataiteilijana, ja X oli vuosien kuluessa tuonut itse myös yksityiselämäänsä liittyviä, osin sen ydinalueeseen kuuluvia asioita toisinaan suorasukaisellakin tavalla julkisuuteen. Tästä johtuen hänen oli täytynyt käsittää, että kyseisiä aihepiirejä tullaan myös käsittelemään tiedotusvälineissä. Toisaalta X oli, muun muassa oikaisuja joissakin tapauksissa vaatimalla, osoittanut halunneensa rajoittaa yksityiselämäänsä kohdistunutta julkisuutta. KKO:n mukaan X:n henkilöön liittyvästä pitkäaikaisesta julkisuudesta ei ollut saanut olettaa, että hänen yksityiselämänsä ydinalueeseen kuuluvista asioista olisi lupa yleisesti levittää tietoja tai vihjauksia hänen suostumuksettaan tai että hän olisi antanut hiljaisen suostumuksensa myös sellaisten yksityisasioihinsa liittyvien tietojen tai vihjausten esittämiseen, joita hän ei ollut itse tuonut julkisuuteen tai jotka eivät jo muutoin olleet tulleet julkisiksi.
X ei ollut ennen syytteessä esitettyjen lehtiartikkeleiden julkaisemista useaan vuoteen itse tuonut julkisuuteen nimenomaan läheisiä ihmissuhteitaan ja seurusteluasioitaan. Perusteettomana ei kuitenkaan voitu pitää vastaajien asiassa esittämää väitettä siitä, että X:n aikaisempia seurustelusuhteita oli kuitenkin käsitelty laajasti lehdistössä. Huolimatta X:n osoittamasta pidättyvästä suhtautumisesta hänen ja G:n välisen suhteen julkistamiseen heidän seurusteluaan oli kiistattomasti käsitelty jo neljä kertaa laajalevikkisissä iltapäivälehdissä ennen syytteessä tarkoitetun ensimmäisen artikkelin julkaisemista. X ei ollut puuttunut tiedon julkaisemiseen näissä lehdissä.
KKO katsoi, ettei X:n yksityiselämän suojan turvaamiseksi ollut ollut tarvetta rajoittaa häntä koskeneiden jo aikaisemmin yleiseen tietoisuuteen tulleiden asioiden toistamista tiedotusvälineissä. X:n ja G:n seurustelusuhdetta ja sen päättymistä sekä X:n aikaisempia seurustelukumppaneita tai sellaisiksi oletettuja henkilöitä käsittelevät kirjoitukset olivat sisältäneet juuri tällaisia tietoja. Sen vuoksi tietoja ei ollut esitetty rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin oikeudettomasti. Myöskään G:n haastattelussaan kertomia suhteen vakiinnuttamista ja yhteisten lasten hankkimista koskevia suunnitelmia sekä tietoja heidän riidanaiheistaan ei ollut pidettävä laadultaan sellaisina, että niiden esittämisen seurustelua koskevan artikkelin yhteydessä voitaisiin katsoa olleen omiaan aiheuttamaan X:lle sanotussa rangaistussäännöksessä tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Siten näiltä osin A, B ja C eivät olleet syyllistyneet yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.
X:n ja G:n seurustelusuhteen laatua koskevana paljastuksena 7 päivää -lehden kannen otsikossa oli esitetty G:n haastatteluun perustuva yleinen luonnehdinta suhteeseen sisältyneestä seksielämästä. Lehden artikkeliin oli sisältynyt G:n lausumia, joissa oli kuvailtu suhteen laatua kuitenkaan ilmaisematta yksityiskohtaisia tietoja tai kuvaamatta yksittäisiä tapahtumia. KKO totesi, että 27.2.2003 julkaistun 7 päivää -lehden kannen teksti ja kuvat tuovat huomiota herättävällä tavalla julki seurustelusuhteesta yksityisyyden ydinalueeseen kuuluvia asioita. Toisaalta artikkelin mukaan G oli haastattelussaan vain muutamilla sanoilla kepeällä tyylillä kuvannut seksisuhdetta. Artikkelissa oli käytetty ilmaisuja, joita ei voida pitää X:ää kielteisesti leimaavina. KKO katsoi, että laadultaan tällaisten lausumien ilmaiseminen muutenkin julkiseksi tullutta seurustelusuhdetta käsittelevän artikkelin yhteydessä ei ollut ollut omiaan aiheuttamaan X:lle sanotussa rangaistussäännöksessä tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tältäkään osin A, B ja C eivät ole syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn.
KKO tarkasteli myös tiedon levittämisen oikeutusta siltä osin kun 7 päivää -lehden 1.4.2004 julkaistun numeron kannessa, otsikoissa ja artikkelin tekstissä on siteerattu G:n lausumaa, joka yhdessä kannen ja artikkelin kuvituksen kanssa luettuna vihjaa, että G on X:n syyskuussa 2003 syntyneen tyttären isä. Kysymyksessä oli X:n yksityiselämään liittyvä vihjaus, joka selvästi oli kuulunut hänen yksityiselämänsä ydinalueeseen. Vihjaus oli tuotu julkisuuteen ilman X:n suostumusta ja tarkoituksellisesti sensaatioluonteisella tavalla tilanteessa, jossa kysymys lapsen isyydestä oli ollut riitainen ja selvittämättä, vaikka vihjaus oli sittemmin osoittautunut todenperäiseksi. KKO katsoi, että tällaisen vihjauksen julkistaminen on yleensä omiaan aiheuttamaan asianomaiselle rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
KKO kuitenkin totesi, että 1.4.2004 ilmestyneessä 7 päivää -lehden numerossa julkaistussa X:n tyttären isyyttä koskevassa tiedossa tai vihjauksessa oli ollut kysymys asiasta, joka X:n omistakin lausumista johtuen oli ollut jo aikaisemmin esillä tiedotusvälineissä. Sen vuoksi ei X:n yksityiselämän suojan ydinalueen turvaamiseksi ollut ollut välttämätöntä rajoittaa tällaisen tiedon tai vihjauksen toistamista tiedotusvälineissä. A, B ja C eivät ole tältäkään osin syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa