» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa sanomalehdessä oli julkaistu marraskuussa 2004 ja joulukuussa 2004 kaksi kirjoitusta, joissa oli käsitelty erään koulun oppilaiden vanhempien ja koulun rehtorin välistä kiistaa erityisesti rehtorin käyttämistä opetusmenetelmistä. Kirjoitukset laatinut toimittaja oli käsitellyt ensimmäisessä kirjoituksessa oppilaiden vanhempien lääninhallitukselle tekemää kantelua opetuksesta ja kunnan tilaamaa selvitystä koulun tilanteesta. Toisessa kirjoituksessa oli käsitelty lääninhallituksen päätöstä tehtyihin kanteluihin. KKO:n tuli ratkaista kysymys siitä, onko toimittaja L syyllistynyt X:ään kohdistuneeseen kunnianloukkausrikokseen.
Rikoslain mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka muuten halventaa toista. Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Jos kunnianloukkauksessa rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville ja jos kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta. Alemmat oikeudet olivat tuominneet toimittaja L:n törkeästä kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen.
Rangaistussäännösten säätämiseen johtaneiden lain esitöiden mukaan rikokselle on ominaista, että kysymys on tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön. Hallituksen esityksen mukaan kunnianloukkauksen ollessa rangaistava vain tahallisena teko ei olisi ainakaan 1 kohdassa tarkoitettu rikos, kun tekijällä on ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on esittänyt tai mihin hän on vihjannut. Joukkotiedotusvälineissä ei ole aina mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteiden totuudenmukaisuudesta. Niille on kuitenkin oltava riittävät perusteet. Toisaalta tahallista väärien tietojen esittämistä ei ole syytä sallia silloinkaan, kun se liittyy yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseen. Sanonnalla ”halventaa” on taas tarkoitettu kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa. Laista kuitenkin ilmenee, että kunnianloukkaussäännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa oikeutta julkaista tietoja ja arvostelua, joka kohdistuu henkilön menettelyyn esimerkiksi julkisessa virassa tai tehtävässä tai muussa näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Arvostelun tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla toisen loukkaaminen. Asian yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden vähäpätöisen menettelyn tarkoituksellisen näyttävä ja paisutteleva julkinen arvostelu saattaa olla rangaistavaa kunnian loukkaamista.
Kunnianloukkausta koskevien rangaistussäännösten tulkinnassa ja soveltamisessa on otettava huomioon myös Suomen perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sananvapaus ja sananvapauteen liittyvät oikeudelliset näkökohdat. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on jo vakiintuneesti katsottu, että virkamiesten päätösten ja menettelyn oikeellisuutta voidaan oikeutetusti arvostella varsinkin silloin, kun on kysymys yleisiin asioihin liittyvästä yleistä mielenkiintoa herättävästä julkisesta keskustelusta. Sellaisesta on katsottu olevan kysymys esimerkiksi silloin, kun kritisoidaan julkisen koulun rehtorin toimintaa.
Toimittajan kirjoituksessa tuodaan esiin koulukiistan perusasetelma eli vanhempien epäluulo koulun opetusmenetelmiä kohtaan, heidän tekemänsä selvityspyynnöt ja kantelu samoin kuin se, että vanhempien toimenpiteiden johdosta koulun opetusmenetelmiä on ryhdytty tutkimaan paitsi kantelun perusteella lääninhallituksessa myös psykologin kunnan tilauksesta laatiman selvityksen avulla. Artikkelissa viitataan tietolähteenä vanhempien tekemään kanteluun, josta oli uutisoitu toisessa lehdessä jo syyskuussa. Oppilaiden kurinpitotilannetta ja pelkotestiä koskevalta osalta kirjoitus perustuu toisessa lehdessä jo aikaisemmin julkaistuihin tietoihin salaiseksi julistetusta raportista. Jutussa kerrotaan myös, että X on julkisuudessa kiistänyt häntä vastaan esitetyt syytökset. Artikkelissa esitetään siinä kerrottujen tietojen perusteella huoli siitä, että koulun lapsia ahdistavan tilanteen selvittäminen etenee kangerrellen ja sen ratkaisemista hidastavat muun muassa hallinnolliset viiveet. Kirjoituksesta käy selvästi ilmi, että kysymys on keskeneräisestä asiasta.
Toinen syytteessä tarkoitetuista kirjoituksista on julkaistu lääninhallituksen päätöksen antamisen jälkeen. Tässä lehtijutussa kerrotut seikat perustuvat vanhempien kantelukirjoitukseen, raportin laatineen psykologin antamiin tietoihin ja lääninhallituksen päätökseen. Jutussa on myös haastateltu lääninhallituksen päätöksen laatimiseen osallistunutta koulutoimentarkastajaa, selvityksen laatinutta psykologia ja lisäksi yhtä kantelun tehneistä vanhemmista. Artikkelissa tuodaan esille myös X:n oma käsitys lääninhallituksen päätöksen sisällöstä ja todetaan hänen olevan pääosin tyytyväinen päätökseen, mutta siinä oleva maininta oppilaiden nimittelemisestä on jäänyt häntä harmittamaan. Syytös nimittelystä on X:n mukaan epäoikeudenmukainen.
Kirjoitukset olivat koskeneet lasten kouluopetusta ja heidän kohteluaan kouluun liittyvissä tilanteissa. Aihepiiri oli ollut tärkeä ja yleisesti kiinnostava. Koulukiista oli herättänyt mielenkiintoa paitsi kunnan sisällä myös valtakunnallisesti ja siitä oli kirjoitettu muissakin lehdissä jo ennen kuin nyt kysymyksessä olevat artikkelit oli julkaistu. Kirjoitukset olivat käsitelleet koulun rehtoria, hänen antamaansa uskonnonopetusta ja muutakin toimintaa hänen johtamassaan koulussa. KKO:n mukaan rehtorin tulee asemassaan sietää toimintaansa kohdistuvaa arvosteluakin. Kirjoittaminen edellä kuvatuissa olosuhteissa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvästä asiasta oli asian yhteiskunnallinen merkittävyys ja sen jo aikaisemmin saama julkisuus huomioon ottaen ollut perusteltua. Tällaisesta aihepiiristä kirjoittaminen lehdistössä myös kuuluu normaaliin demokraattiseen yhteiskuntaan.
Kummassakin jutussa tuodaan esiin asian käsittelyn senhetkinen tilanne, ja kumpikin artikkeli oli perustunut kirjoitushetkellä käytettävissä olleeseen materiaaliin. Toimittaja oli pyrkinyt varmistumaan tietojen paikkansapitävyydestä ja luotettavuudesta muun muassa haastattelemalla asiaan liittyviä henkilöitä. Aineistoa oli saatu useammalta taholta, osittain myös kunnan teettämästä ulkopuolisesta selvityksestä ja osittain lääninhallituksen päätöksestä, ja aineisto oli ollut suurelta osin sisällöltään samansuuntaista. Näihin seikkoihin nähden toimittajalla ei ole ollut syytä epäillä tietojen todenperäisyyttä.
Kirjoituksissa käsiteltiin tärkeää aihetta maltillisesti ja niissä on selostettu X:nkin näkemykset. KKO:n arvion mukaan kirjoituksista ei saa virheellistä käsitystä koulukiistan sisällöstä tai sen käsittelyn vaiheista, eikä jälkimmäisessä artikkelissa esiintuotua esimerkkiä nimittelystä voitu erityisesti lääninhallituksen päätös huomioon ottaen pitää virheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisenä. Tätä pääosin yhdensuuntaiseen selvitykseen perustuvaa arviota ei horjuttanut KKO:lle toimitettu uusi selvitys, jonka X oli esittänyt tarkoituksin osoittaa yhden asiassa kuullun todistajan kertomus epäluotettavaksi. Myöskään jälkimmäistä artikkelia mahdollisesti rasittavat epätarkkuudet sen suhteen, oliko jokin artikkeliin sisältyvä tieto ollut peräisin psykologin raportista vai kenties vanhempien tekemästä kantelusta, eivät anna aihetta arvioida kirjoituksen sisältöä toisin. Näillä perusteilla KKO päätyi toteamaan, että kirjoitusten ei voida katsoa sisältäneen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttäviä virheellisiä tietoja tai vihjauksia. KKO jatkoi, että kirjoituksissa kerrotaan koulukiistasta asiallisesti eikä tapahtumia oltu erityisesti paisuteltu. Esille ei ollut tullut mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä toimittajan tärkeästä aiheesta kirjoittaessaan tarkoittaneen tahallaan halventaa X:ää.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa