» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli tuomittu seksuaalirikoksista. Rikokset olivat kohdistuneet A:n omiin alaikäisiin poikiin. Tuomion jälkeen A oli esiintynyt televisiossa etunimellään ja kasvoillaan haastateltavana ajankohtaisohjelmassa. A oli ohjelmassa esittänyt kritiikkiä huoltoriitoihin liittyvien insestiväitteiden tutkimiselle ja kertonut omista kokemuksistaan. Hovioikeus oli määrännyt sekä käsittelyn että oikeudenkäyntiaineiston salassa pidettäväksi suojatakseen seksuaalirikoksen uhreja. Syytteet nostettiin A:ta, toimittaja B:tä sekä toimittaja C:tä vastaan. Syytteen perustana oli uhriksi joutuneiden lasten salaisten tietojen julkaiseminen osin A:n toimesta, osin muutoin. Oikeusasteet päätyivät eri lopputuloksiin ratkaistessaan asiaa. Käräjäoikeus hylkäsi vastaajia kohtaan nostetut muut syytteet, mutta tuomitsi vastaajat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Hovioikeus hylkäsi syytteet äänestysratkaisuna ja korkein oikeus taas tuomitsi vastaajat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Lisäksi A tuomittiin korkeimmassa oikeudessa salassapitorikoksesta, B yllytyksestä salassapitorikokseen ja C avunannosta salassapitorikokseen.
Korkeimman oikeuden mukaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kielto turvaa perusoikeutta eli yksityiselämän suojaa. Toisaalta on otettava huomioon sananvapaus, joka on myöskin perusoikeus. Tapauksessa on siis punnittava vastakkain kahta perusoikeutta. Erityinen merkitys punninnassa oli sillä, että ohjelma oli valtakunnallinen keskusteluohjelma, jolla on ollut yhteiskunnallista merkitystä. Sananvapauteen puuttuminen on siis oltava hyvin perusteltua. Tapauksessa oli puututtu alaikäisten seksuaalirikosten uhrien yksityiselämään ja tietojen julkistaminen oli aiheuttanut uhreille henkistä kärsimystä. Lisäksi, A olisi voinut esiintyä ohjelmassa anonyymisti. Näin oltaisiin vältytty myös uhrien tunnistamiselta. Tietojen paljastaminen oli siis toteutettu siten, että tapa tuli katsoa oikeudettomaksi. Keskeistä oli se, että esitetyt tiedot voitiin yhdistää uhreihin A:n välityksellä. A oli osallistunut ohjelmaan toimittaja B:n aloitteesta. B:n on pitänyt ymmärtää, että ohjelmassa paljastetaan rikoksen uhrien kannalta arkaluonteista tietoa. Toimittaja C on puolestaan vastaavana toimittajana nähnyt ohjelman ennen sen esittämistä ja hyväksynyt sisällön. Näin ollen B tuomitaan yllytyksestä salassapitorikokseen ja C avunannosta.
Ratkaisussa linjattiin tunnistettavuuden merkityksestä ja siitä, että rikosten uhrien yksityisyyttä on suojattava. Uhrien mahdollista lisäkärsimystä on vältettävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa