» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO 2011:29 oli kyse siitä, että nuohoojana työskennellyt A loukkasi polvensa, kun tämä lipesi lapetikkailta. Tapaturmavakuutuslain nojalla A:n polvelle aiheutuneet rustovammat korvattiin. A:lle suoritettujen toimenpiteiden, kuten magneettikuvauksen perusteella, ja eturistisiteen korjausleikkauksen perusteella todettiin, että A:lla on rustovammoja oikeassa polvessa. Vakuutusyhtiö suostui korvaamaan tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta tapahtumapäivästä 2.8.2004 alkaen 28.2.2006 asti eli melkein kaksi vuotta. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö ei enää suostunut myöntämään korvausta, sillä se katsoi, että muun muassa työkyvyttömyys johtui A:lla jo aiemmin todetusta polvilumpiovaivasta.Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen sillä perusteella, että se katsoi riittävän korvauksen kyseiseen tapaturmaan jo täyttyneen. Vakuutusoikeus kuitenkin hylkäsi osittain muutoksenhakulautakunnan päätöksen, ja päätti, että A on oikeutettu saamaan edelleen korvausta eturistisiteen korjausleikkauksen jälkeen jatkuneesta polven epävakaudesta. A:lle myönnetty valituslupa johti asian käsittelyn jatkamiseen korkeimmassa oikeudessa, jossa pohdittiin A:n oikeutta korvauksiin muutoksenhaun hylätyiltä osin eli oikean polven rustovaurioiden osalta.
Korkeimmassa oikeudessa Valviran asiantuntijalääkäri antoi lausuntonsa tästä tapaturmasta, sekä seurauksista. Valviran lausunnossa, sekä asiantuntijalääkärin lausunnossa ilmenee, että rustovauriot ovat hyvin epätodennäköisiä seurauksia itse tapaturmasta, vaan enemmänkin leikkauksen jälkeisestä polven epävakaudesta. Tapaturmavakuutuslain mukaan työntekijällä on oikeus saada korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vamma tai sairaus on oikeuskäytännössä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Korkein oikeus siis pohti sitä, onko vammalla ja siitä johtuneella seurauksella syy-yhteys. Korkein oikeus arvioi, että rustovauriot ovat johtuneet tapaturman aiheuttaneesta vauriosta, sekä sen jälkeisestä polven epävakaudesta. Korkein oikeus katsoi myös, että mitään muuta vakuuttavaa näyttöä rustovaurioiden syntymisestä ei ollut, joten oikeus korvaukseen kuului A:lle tapaturmavakuutuslain mukaisesti.
Korkein oikeus muutti Vakuutusoikeuden päätöstä, ja vakuutusyhtiö määrättiin suorittamaan korvausta A:lle kaikilta osin, sekä oletetun päättymispäivämäärän jälkeen.
Korkeimman oikeuden päätös oli yksimielinen. Päätös oli johdonmukainen, eikä erimielisyyksiä ollut. Korkein oikeus noudatti selkeää prosessia, ja eliminoi heti alun alkaen mahdollisuuden muulle näytölle. Tämä siis tarkoitti sitä, että todennäköisyys oli erittäin suuri sille, että tapaturma aiheutti kyseiset vauriot ja seuraukset. Syy-yhteyden suhteen ei pystytty näyttämään mitään muuta vakuuttavaa näyttöä, että vauriot olisivat aiheutuneet muusta kuin tapaturmasta. Näin ollen korkeimmalla oikeudella oli helppo työ ratkaista tämä tapaus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa