» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse ryöstön uhriksi joutuneen henkilön tapaturmakorvauksista työkyvyn alentuman perusteella ja tilanteesta aiheutuneen trauman ja edelleen jatkuvien psyykkisten oireiden syy-yhteydestä. Tapauksessa taksiautoilija A oli joutunut työssään 11.5.1992 ryöstön uhriksi. Hän oli saanut tilanteessa useita fyysisiä vammoja ja myöhemmin hänelle todettiin aiheutuneen tilanteesta myös useita psyykkisiä vammoja. Vakuutusyhtiö myönsi A:lle päivärahaa ja tapaturmaeläkettä vuoden 1994 loppuun saakka 100 prosentin työkyvyn alentuman mukaan ja tämän jälkeen vuoden 1996 loppuun saakka 40 prosentin työkyvyn alentuman mukaan. A:n psyykkiset oireet jatkuivat kuitenkin tämän jälkeen ja hän vaati vakuutusyhtiöltä korvauksien jatkamista.
Vakuutusyhtiö pidensi korvausten maksamista vielä kahdeksalla kuukaudella A:n tutkimustuloksien syntymiseen saakka, mutta ei suostunut jatkamaan korvauksia enää tämän jälkeen. Ensimmäisenä muutoksenhakuasteena tapaturmalautakunta teki päätöksen A:n valituksesta. A:n jatkuneiden psyykkisten oireiden ei nähty enää olevan pääasiallisesti seurausta ryöstöstä, eikä hän ollut siten enää oikeutettu tapaturmakorvaukseen. Vakuutusoikeus hylkäsi pääosiltaan A:n valituksen, mutta muutti tapaturmalautakunnan päätöstä siten, että A:n tapaturmaeläkkeen maksamista 40 prosentin työkyvyn alentuman mukaan jatkettiin vielä vuoden 1997 loppuun saakka.
Korkein oikeus muutti vakuutusoikeuden päätöstä. Vakuutusyhtiö velvoitettiin vuoden 1998 alusta alkaen maksamaan A:lle korvauksia kroonistuneen posttraumaattisen stressireaktion johdosta. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan toteamalla, että A:lla oli todettu ryöstön jälkeen psyykkisinä oireina muun muassa krooninen posttraumaattinen stressireaktio, masennusta ja posttraumaattinen persoonallisuuden muutos, eikä hänellä ollut aikaisemmin ennen ryöstöä vastaavan kaltaisia oireita.
Korkein oikeus arvioi muun muassa lääketieteellisen selvityksen ja asiantuntijalausunnon perusteella trauman ja psyykkisten oireiden välistä syy-yhteyttä ja sen säilymistä myös myöhempien oireiden suhteen. Selkeä syy-yhteys voitiin todentaa ja lisäksi traumasta aiheutuneiden oireiden havaittiin kroonistuneen, joten syy-yhteys oli myös edelleen säilynyt. Oireet olivat siten korkeimman oikeuden mukaan edelleen seurausta ryöstöstä. A:n työkyvyn katsottiin olevan pysyvästi alentunut 50 prosenttia. A ei ollut voinut oireidensa vuoksi harjoittaa ammattiaan ilta- tai yövuoroissa vaan hän oli voinut ajaa taksia ainoastaan päivisin, jolloin hänen toimintakykynsä ei myöskään ollut vastaava kuin ennen ryöstöä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa