» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2013:48 oli arvioitavana kysymys johtajasopimuksen irtisanomisen laillisuudesta. A oli työskennellyt konsernin tytäryhtiön tukitoimintojen vastuullisena johtajana. A oli ollut työsuhteessa, mutta hänelle oli ollut voimassa oleva johtajasopimus. Konsernissa oli aloitettu johtajasopimusten uusiminen keväällä 2007. A oli kieltäytynyt allekirjoittamasta uutta johtajasopimusta. Tämän jälkeen yhtiössä oli toimeenpantu organisaatiomuutos, jonka myötä A oli siirretty alemman tasoisiin johtajan tehtäviin. A kieltäytyi ja yhtiö irtisanoi hänet tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. A oli kanteessaan katsonut, että hänet oli tosiasiassa irtisanottu taloudellisella ja tuotannollisella perusteella henkilöön liittyvän irtisanomissuojan kiertämiseksi, koska hän ei ollut suostunut allekirjoittamaan uutta johtajasopimusta. Korkein oikeus arvioi näin ollen kysymystä siitä, oliko yhtiön esittämä tuotannollinen irtisanomisperuste ollut laiton, koska yhtiön tosiasiallisena tarkoituksena oli ollut A:n irtisanominen siksi, että hän ei ollut hyväksynyt uutta johtajasopimusta. A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan korvausta hänelle perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä, koska hänen johtajan tehtävänsä eivät olleet vähentyneet irtisanomishetkellä vaan niitä oli siirretty uudessa organisaatiossa toiselle henkilölle. Uudelleenjärjestelystä ei ollut aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.
Käräjäoikeus oli katsonut, ett A:n irtisanomisen perusteeksi ilmoitettu organisaatiouudistus ei ollut työn määrään tai laatuun kohdistuneiden vaikutusten osalta ollut niin olennainen tai pysyvä, että uudelleenjärjestely olisi aiheuttanut työn tosiasiallista vähentymistä siinä määrin, että se olisi oikeuttanut irtisanomiseen. Näin ollen syynä oli muu kuin taloudellinen ja tuotannollinen peruste ja uudistus oli toteutettu A:n individuaalisen päättämissuojan kiertämiseksi. Käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, lomakorvausta sekä odotusajan palkkaa. Yhtiö valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus oli katsonut, että vaikka yhtiöllä oli ollut työsopimuslain mukainen peruste irtisanomiselle, irtisanominen oli ainakin osaksi kuitenkin johtunut A:sta ja siitä seikasta, että A oli kieltäytynyt allekirjoittamaan uutta, heikennyksiä mukanaan tuomaa johtajasopimusta. Hovioikeus kuitenkin päätyi alentamaan käräjäoikeuden tuomitsemaa korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Hovioikeus perusteli tuomiotaan viitaten työsopimuslain esitöihin sekä oikeuskirjallisuuteen, joiden mukaan individuaali- ja kollektiiviperusteet liittyvät yhteen siten, että perusteita tuli harkita kokonaisuutena. Työnantajan tulee pidättäytyä korvauksen uhalla irtisanomasta taloudellisin ja tuotannollisin syin, ellei näitä syitä voitaisi pitää asiallisina ja painavina. Hovioikeus kiinnitti eritoten huomiota siihen, oliko työnantaja ryhtynyt organisaation uudelleenjärjestelyihin osaksi siitä syystä, että A ei ollut suostunut allekirjoittamaan uutta johtajasopimusta. Hovioikeus arvioi näin ollen kysymystä sitä, oliko työsuhde irtisanottu asiallisesta ja painavasta syystä.
Sekä A että yhtiö valittivat korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoi, ettei yhtiöllä ollut lain edellyttämään tuotannollista syytä A:n irtisanomiseen ja ettei irtisanomista voitu tapauksen olosuhteissa pitää toimenpiteenä joka olisi voinut olla vailla asiallista ja painavaa syytä. Korkein oikeus päätyi hylkäämään A:n kanteen siltä osin kuin hän oli vaatinut korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja yhtiö vapautettiin velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta. Kyseessä oli äänestysratkaisu, joka osaltaan korostaa ratkaisun perustelujen merkittävyyttä sekä erimielisyyden syitä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa