» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
K oli työskennellyt Osuuskauppa H:n palveluksessa vakituisena osa-aikaisena myyjänä tavaratalossa. K oli vuonna 2011 kirjannut hävikkituotteiksi yhden vesimelonin ja neljäsosan hunajamelonista. Poistumistarkastuksessa kyseiset tuotteet oli löydetty K:n hallusta. Hän ei ollut jättänyt hävikkituotteita neuvontaan, josta ne olisi työnantajan toimintaohjeiden ja käytännön mukaisesti pitänyt toimittaa jätepuristimeen Poistumistarkastuksessa kyseiset tuotteet oli löydetty K:n hallusta. H oli purkanut K:n työsopimuksen epärehellisyyden a toimintaohjeiden vastaisen toiminnan vuoksi.
K vaati käräjäoikeudessa, että H velvoitetaan maksaman hänelle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Käräjäoikeuskäsittelyssä esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoi, että K:lla oli tarkoitus tahallaan varastaa melonit. Toisaalta käräjäoikeus totesi, että K:n anastamien tuotteiden arvo oli vähäinen. Todistajat kuitenkin kertoivat, että Osuuskauppa H:lla oli nollatoleranssi varkauksien suhteen. Lisäksi K:n tiedossa olleissa kaupan toimintaohjeissa mainittiin, että niiden vastainen toiminta voi johtaa työsuhteen purkamiseen. Käräjäoikeuden mukaan H:lla oli erittäin painava syy K:n työsopimuksen purkamiseen ja K:n kanne hylättiin.
K valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus kiinnitti tapauksessa huomioita muun muassa seuraaviin seikkoihin: 1) K:lle oli annettu varoituksia aiemmasta käyttäytymisestä, mutta ne eivät liittyneet varkauksiin, vaan esimerkiksi työaikojen noudattamiseen, 2) K oli heikentänyt hänen ja työnantajan välistä luottamussuhdetta kertomalla asiasta epärehellisesti kuulemistilaisuudessa asiaa selvitettäessä, 3) K:n rikkomus ei ollut olennainen ja se kohdistus taloudellisesti merkityksettömiin hävikkituotteisiin, ja 4) K:lla oli takanaan jo suhteellisen pitkä työsuhde H:n palveluksessa. Hovioikeus siis päätyi siihen, että H:lla ei ollut erityisen painavaa syytä K:n työsopimuksen purkamiseen. H velvoitettiin maksamaan K:lle korvauksia työsuhten perusteettomasta päättämisestä.
H vei asian Korkeimpaan oikeuteen, joka punnitsi K:n rikkomuksen laatua varsin kattavasti. Ensinnäkin Korkein oikeus totesi, että työsopimuksen päättäminen edellyttää, että työntekijä rikkoo tai laiminlyö työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteita vakavalla tavalla. Työsopimuksen purkaminen edellyttää vielä irtisanomistakin vakavampaa velvoitteiden rikkomista ja se on poikkeuksellinen menettely. Toiseksi Korkein oikeus arvioi K:n menettelyä työsopimuksen päättämisperusteena. K oli ollut kassavastuullisessa tehtävässä, jossa luottamuksella työntekijään on erityisen suuri merkitys. Yrittäessään anastaa hävikkituotteita, K oli toiminut vastoin työnantajan selkeää ja olennaista ohjetta, josta hän oli tietoinen. Tapausta seuranneessa kuulemisessa K oli antanut ristiriitaisia selvityksiä toiminnastaan, mikä edelleen heikensi luottamusta häneen. Toisaalta K:n ottamilla hävitettäviksi tarkoitetuilla tuotteilla ei ole ollut H:lle rahassa mitattavaa arvoa eikä tuotteiden ottaminen ole aiheuttanut kaupalle taloudellista vahinkoa. K:lle ei myöskään oltu annettu varoituksia aiemmasta vastaavanlaisesta toiminnasta. Kokonaisarvioinnissaan Korkein oikeus päätyikin lopulta siihen, ettei H:lla ollut perusteita K:n työsopimuksen purkamiseen tai edes irtisanomiseen. Hovioikeuden tuomiota ei muutettu.
Tapaus kuvaa hyvin Suomessa vallitsevaa vahvaa työntekijän suojaa työsopimuksen päättämistilanteissa. Jos vastakkain on hyviä argumentteja sekä työsopimuksen päättämisen puolesta että sitä vastaan, valitaan useimmiten työntekijän kannalta edullisempi vaihtoehto.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa