» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeuden ratkaisussa 2010:95 oli kyse irtisanomisajan palkasta. Työnantaja oli 7.12.2005 irtisanonut taloudellisin ja tuotannollisin perustein A:n ja B:n työsopimukset päättymään irtisanomisajan kuluttua 7.6.2006 ja vapauttanut heidät työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien. A ja B olivat aloittaneet toisen työnantajan palveluksessa 20.3.2006. Tapauksessa oli kysymys siitä, olivatko A:n ja B:n työsopimukset rauenneet 19.3.2006, ja oliko työnantaja velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkan ajalta 20.3. - 7.6.2006.
Tallink Silja Oy oli irtisanova yhtiö. Yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta irtisanomisajan palkkaa A:n ja B:n uudelleen työllistymisen jälkeiseltä ajalta 20.3 – 7.6.2006. A ja B vaativat käräjäoikeudessa tätä palkkaa. Käräjäoikeus totesi että yhtiö oli poistanut työntekovelvoitteen. Yhtiö oli antanut A:lle ja B:lle kirjallisen ohjeen irtisanomisaikana, jonka mukaan palkanmaksuvelvollisuus vanhan työsuhteen perusteella päättyy, kun työntekijä aloittaa työt uuden työnantajan palveluksessa, eikä ole enää yhtiön käytettävissä. Käräjäoikeuden mukaan yhtiö ei ollut tehnyt ilmoitusta työn alkamisesta eikä muutenkaan selvittänyt työntekijöiden käytettävyyttä irtisanomisaikana. Näin työsuhdetta ei voitu pitää rauenneena yksinomaan uuden työsopimuksen perusteella. Yhtiöllä ei käräjäoikeuden mukaan ollut oikeutta pidättäytyä palkanmaksusta irtisanomisaikana ja se velvoitti yhtiön maksamaan A:lle ja B:lle irtisanomisajan palkan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Korkeimman oikeuden perusteella kun muuta ei ole näytetty sovitun, arvioinnissa on lähdettävä siitä, että yhtiöllä on työnjohto-oikeutensa nojalla ollut oikeus irtisanomisaikana kutsua A ja B tarvittaessa takaisin työhön. Yhtiö ei kuitenkaan ole käyttänyt tätä oikeutta.
Korkein oikeus siis ei muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa