Alle 18-vuotias voi tehdä itsenäisesti tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä ostoksia. Suurempiin kauppoihin tarvitaan yleensä huoltajan suostumus, mutta alaikäinen saa määrätä esimerkiksi omilla työansioillaan hankkimastaan omaisuudesta (holhoustoimilain 24–26 §).

Jos alaikäinen tekee kaupan ilman tarvittavaa suostumusta, huoltaja voi kieltäytyä hyväksymästä sitä, vaikka ostetussa tavarassa ei olisi mitään vikaa. Tällöin myyjä palauttaa kauppahinnan ja alaikäinen ostamansa tavaran. Jos tavaraa ei voida palauttaa, alaikäisen korvausvastuu rajoittuu siihen, mitä on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai mikä on muuten tullut hänen hyödykseen.
 

Millaisia kauppoja alaikäinen saa tehdä?

Alle 18-vuotias on lain mukaan vajaavaltainen, eikä hänellä yleensä ole oikeutta tehdä itsenäisesti sopimuksia, määrätä omaisuudestaan tai tehdä muita oikeustoimia. Alaikäinen voi kuitenkin tehdä olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä kauppoja, kuten ostaa kohtuuhintaisia tavaroita (holhoustoimilain 23 ja 24 §).

Suurempiin ja arvokkaampiin kauppoihin tarvitaan yleensä huoltajan suostumus. Alaikäinen saa kuitenkin määrätä omilla työansioillaan hankkimastaan omaisuudesta ja muusta omaisuudesta, joka on annettu hänen vallintaansa (25 ja 38 §). Alaikäinen ei voi yleensä tehdä ostoja velaksi.
 

Milloin alaikäisen tekemä kauppa on sitova?

Jos alaikäinen tekee kaupan, johon hänellä ei ole oikeutta ilman huoltajan suostumusta, kauppa ei sido häntä. Kauppa tulee kuitenkin sitovaksi, jos huoltaja hyväksyy sen jälkikäteen tai alaikäinen itse hyväksyy sen täysi-ikäistyttyään (26 §).

Myyjä voi tietyin edellytyksin vetäytyä kaupasta ennen sen hyväksymistä tai asianmukaista täyttämistä. Jos myyjä tiesi ostajan olevan alaikäinen, hänen oikeuttaan vetäytyä rajoittaa aika, joka on sovittu tai joka kohtuudella vaaditaan huoltajan suostumuksen hankkimiseen (27 §).
 

Mitä tapahtuu, jos kauppa ei sido alaikäistä?

Jos kauppa ei tule sitovaksi, osapuolten on palautettava saamansa suoritukset. Jos tavaraa ei voida palauttaa, alaikäisen korvausvastuu rajoittuu siihen, mitä on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai mikä on muuten tullut hänen hyödykseen. Jos kaupan molemmat osapuolet ovat alaikäisiä, palauttamattoman suorituksen arvo korvataan kummankin kannalta kohtuullisella määrällä (28 §).
 

Kenen puolesta ja millä perusteella kauppa perutaan?

Alaikäisen edunvalvojina ovat yleensä hänen huoltajansa (holhoustoimilain 4 §). Edunvalvoja voi antaa kaupalle suostumuksen, hyväksyä sen jälkikäteen tai ilmoittaa myyjälle, ettei kauppaa hyväksytä.

Jos edunvalvojia on kaksi, heidän tulee lähtökohtaisesti hoitaa tehtäviään yhdessä (30 §). Käytännössä ilmoituksessa kannattaa kertoa, että molemmat edunvalvojat ovat samaa mieltä.

Kyse ei ole kaupan purkamisesta myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi, vaan siitä, ettei kauppa sido alaikäistä ilman tarvittavaa suostumusta tai hyväksyntää. Tästä seuraa kolme käytännön eroa tavalliseen purkuun:

• Tavarassa ei tarvitse olla virhettä. Esimerkiksi myös virheetön puhelin voidaan palauttaa.
• Kuluttajansuojalain virheilmoitusta ja virheen vähäisyyttä koskevat säännökset eivät ratkaise kaupan sitovuutta.
• Ratkaisevaa on, oliko alaikäisellä oikeus tehdä kauppa itsenäisesti tai oliko siihen saatu tarvittava suostumus tai hyväksyntä.

Jos kauppa sitoo alaikäistä mutta tavarassa on virhe, sovelletaan tavallisia virhesääntöjä. Verkkokaupan 14 päivän peruuttamisoikeus on puolestaan erillinen asia, ja siihen sovelletaan etämyyntiä koskevia säännöksiä ja niiden poikkeuksia.
 

Milloin ostos on "tavanomainen ja vähäinen"?

Laki ei aseta alaikäisen ostoksille tiettyä euromääräistä rajaa eikä ikärajaa. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä, ostoksen hinta ja laatu sekä se, mitä samanikäiset lapset yleensä ostavat. Myös sillä, mistä varoista ostos on maksettu, voi olla merkitystä kaupan sitovuuden kannalta.

Tavanomaisina ja merkitykseltään vähäisinä voidaan yleensä pitää esimerkiksi lapsen taskurahoilla ostamia kohtuuhintaisia tuotteita, joita hänen ikäisensä tavallisesti käyttävät. Myyjän on tarvittaessa varmistettava ostajan ikä ja huoltajan suostumus.

Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut havainnollistavat, miten ostosten tavanomaisuutta ja vähämerkityksellisyyttä arvioidaan käytännössä. Lautakunnan ratkaisut ovat suosituksia, eivätkä ne sido tuomioistuinta.

• Habbo-pelisetelit: Kahdeksanvuotias osti kioskista Habbo-pelisetelejä kahdella eri kerralla saman viikon aikana, yhteensä 65 eurolla. Lautakunta ei pitänyt ostoksia lapsen ikään nähden tavanomaisina ja merkitykseltään vähäisinä. Arvioinnissa huomioitiin ostosten hinnan ja ajallisen läheisyyden lisäksi se, että myyjän olisi pitänyt tietää Habbo-palvelun edellyttävän alle 15-vuotiailta vanhempien lupaa. Lautakunta suositti koko 65 euron kauppahinnan palauttamista, vaikka käytettyjä peliseteleitä ei voitu palauttaa, sillä niistä ei katsottu tulleen alaikäiselle korvattavaa hyötyä (3715/39/07, 21.1.2009).
• Kielilävistys: 15-vuotias otti 45 euroa maksaneen kielilävistyksen ja kielikorun. Lautakunnan enemmistö katsoi, ettei toimenpide ollut tavanomainen eikä merkitykseltään vähäinen, sillä siihen liittyi jälkihoidon tarve ja tulehdusriski. Liikkeen tuli palauttaa 45 euroa ja alaikäisen palauttaa kielikoru (3291/36/09, 13.7.2010).
• Merkkikäsilaukku: 14-vuotias osti joululahjarahoillaan 135 euron merkkikäsilaukun. Lautakunnan enemmistö katsoi kaupan sitovaksi, koska laukku soveltui nuoren tavalliseen käyttöön, eikä hinta yksin tehnyt ostoksesta epätavanomaista. Kaksi jäsentä oli eri mieltä. Ratkaisu osoittaa, että kaupan sitovuus riippuu hinnan lisäksi myös muista olosuhteista ja että arviointi voi olla tulkinnanvaraista (D/4635/31/2019, 1.3.2021).
• Palveluviestiostot: 13-vuotias teki vanhemman puhelinliittymällä kahden kuukauden aikana tavara-automaattiostoja yhteensä noin 169 eurolla. Yksittäiset ostot maksoivat 1,50–3,50 euroa. Lautakunta piti ostoja tavanomaisina ja merkitykseltään vähäisinä, eikä suosittanut liittymänhaltijalle hyvitystä (D/5769/39/2014, 22.11.2016).

Ratkaisut osoittavat, ettei pelkkä ostosten hinta ratkaise kaupan sitovuutta. Mitä nuorempi lapsi on ja mitä enemmän ostos poikkeaa hänen ikäiselleen tavallisista hankinnoista, sitä todennäköisemmin kauppaan tarvitaan huoltajan suostumus. Esimerkiksi kalliin elektroniikkalaitteen, mopon tai lävistyksen hankkiminen voi edellyttää suostumusta, kun taas bussilippu, välipala tai kohtuuhintainen vaate on yleensä tavanomainen ostos.

Jos lapsesi on tehnyt ostoksen ilman lupaa, voit pyytää maksuttoman ja sitomattoman tarjouksen juristin avusta kaupan purkuun.
 

Omat työansiot ja muut "omat rahat"

Alaikäinen saa itse määrätä omalla työllään ansaitsemistaan varoista, niiden tuotosta sekä omaisuudesta, joka on hankittu näillä varoilla. Esimerkiksi kesätyöpalkalla ostettu polkupyörä kuuluu lähtökohtaisesti alaikäisen omaan vallintaan, ja kauppa voi olla sitova, vaikka pyörä olisi kallis. Alaikäinen voi yleensä myös myydä sen itsenäisesti.

Kaikki lapsen “omat rahat” eivät kuitenkaan ole työansioita. Esimerkiksi lahjarahat ja säästöt eivät kuulu automaattisesti alaikäisen vapaaseen vallintaan.

Alaikäinen saa kuitenkin määrätä myös omaisuudesta, jonka edunvalvoja on antanut hänen vallittavakseen. Edunvalvojan on jätettävä alaikäisen käyttöön hänen tarpeisiinsa ja olosuhteisiinsa nähden kohtuullinen määrä käyttövaroja, ja hän voi antaa tämän vallintaan muutakin omaisuutta. Taskurahoilla tehty kohtuuhintainen ostos on yleensä sitova.

Jos alaikäinen käyttää vallinnassaan olevaa omaisuutta selvästi vastoin etuaan tai tällaisesta käytöstä on ilmeinen vaara, edunvalvoja voi ottaa omaisuutta hoitoonsa alaikäisen edun suojaamiseksi. Jos kyse on alaikäisen työansioista, toimenpiteeseen tarvitaan holhousviranomaisen suostumus (25 §:n 2 momentti). Omaisuuden ottaminen edunvalvojan hoitoon ei lähtökohtaisesti vaikuta sitä ennen pätevästi tehtyihin kauppoihin.
 

Kun myyjä luuli ostajaa täysi-ikäiseksi

Myyjä voi vedota siihen, että alaikäinen näytti täysi-ikäiseltä tai väitti saaneensa huoltajansa luvan. Pelkkä myyjän vilpitön mieli ei kuitenkaan tee kaupasta alaikäistä sitovaa, jos hänellä ei ollut oikeutta tehdä sitä itsenäisesti eikä tarvittavaa suostumusta ollut. Se, tiesikö myyjä ostajan olevan alaikäinen, vaikuttaa kuitenkin myyjän oikeuteen vetäytyä kaupasta ennen sen hyväksymistä tai asianmukaista täyttämistä.

Jos alaikäinen on saanut kaupan aikaan tahallisella, rangaistavaksi säädetyllä teolla, esimerkiksi käyttämällä väärennettyä henkilötodistusta, hänen vahingonkorvausvastuunsa määräytyy vahingonkorvauslain mukaan. Tällöin holhoustoimilain 28 §:n mukainen korvausvastuun rajoitus ei sovellu kyseisestä teosta aiheutuneeseen vahinkoon (28 §:n 3 momentti). Kauppa ei kuitenkaan muutu tällä perusteella sitovaksi.
 

Kun lapsi maksoi vanhemman kortilla tai liittymällä

Pelien sisäiset ostot, sovelluskauppojen maksut ja mobiilimaksut tehdään usein vanhemman maksukortilla, tilillä tai puhelinliittymällä. Tällöin on arvioitava erikseen, oliko alaikäisellä oikeus tehdä ostokset ja kuka vastaa niiden maksamisesta.

Kuluttajariitalautakunta on arvioinut alaikäisen puhelinliittymällä tekemiä palveluostoja holhoustoimilain 24 §:n perusteella. Eräässä ratkaisussa 13-vuotiaan tekemät, yksittäin vähäiset ostokset katsottiin tavanomaisiksi ja merkitykseltään vähäisiksi, eikä liittymänhaltijalle suositettu hyvitystä (D/5769/39/2014). Ratkaisusta ei kuitenkaan voida suoraan päätellä, miten vastuu määräytyy vanhemman maksukortilla tehdyistä ostoksista.

Jos alaikäinen tekee ostoksia, joihin hänellä ei ole oikeutta ilman huoltajan suostumusta, kaupat eivät lähtökohtaisesti sido häntä. Useita pieniä ostoksia voidaan arvioida myös kokonaisuutena.

Vanhemman mahdolliseen maksuvastuuseen vaikuttavat lisäksi maksutapa, sopimusehdot ja olosuhteet, joissa lapsi on käyttänyt maksuvälinettä. Esimerkiksi maksukortin oikeudettomaan käyttöön sovelletaan myös maksupalvelulain säännöksiä.

Jos lapsi on tehnyt ostoksia ilman lupaa, vanhemman kannattaa reklamoida kirjallisesti veloittaneelle yritykselle ja ilmoittaa, että ostokset ovat alaikäisen tekemiä. Tarvittaessa tulee ottaa yhteyttä myös kortin myöntäjään, pankkiin tai puhelinoperaattoriin. Lisäostosten estämiseksi kannattaa ottaa käyttöön ostokiellot ja maksurajat.
 

Palautus käytännössä ja raha

Kun kauppa ei tule sitovaksi, kummankin osapuolen on palautettava saamansa suoritukset:

• Myyjä palauttaa koko kauppahinnan. Pelkästään pakkauksen avaaminen ei oikeuta myyjää vähentämään palautettavasta summasta käsittelymaksua.
• Alaikäinen palauttaa tavaran. Jos tavara on käytetty tai vahingoittunut mutta edelleen palautettavissa, mahdollinen arvonaleneminen on arvioitava erikseen.
• Jos tavaraa ei voi palauttaa, esimerkiksi siksi, että se on kulutettu, hävinnyt tai kyseessä on jo käytetty palvelu, lähtökohtana on sen arvon korvaaminen. Alaikäisen korvausvastuu rajoittuu kuitenkin siihen, mitä on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai mikä on muuten tullut hänen hyödykseen.

Korvausvastuun rajoitus suojaa alaikäistä tilanteissa, joissa hän on tehnyt kaupan ilman tarvittavaa suostumusta. Myyjä ei siten välttämättä saa korvausta palauttamattomasta tavarasta tai palvelusta. Se, mitä alaikäisen voidaan katsoa hyötyneen kaupasta, arvioidaan tapauskohtaisesti.

Jos molemmat kaupan osapuolet ovat alaikäisiä, eikä saatua suoritusta voida palauttaa, korvattavaksi tulee määrä, joka on kohtuullinen kummankin osapuolen kannalta. Arvioinnissa otetaan huomioon osapuolten asema kaupantekohetkellä ja sen jälkeen sekä muut olosuhteet.
 

Kolme erilaista tilannetta

Esimerkki 1: Pelivaluutan ostaminen. 12-vuotias ostaa taskurahoillaan yhden 10 euron pelivaluuttapaketin. Ostos on hinnaltaan vähäinen ja hänen ikäiselleen tavanomainen, joten kauppa on todennäköisesti sitova. Jos lapsi tekee samalla viikolla kymmeniä ostoksia yhteensä sadoilla euroilla, tilannetta voidaan arvioida toisin.

Esimerkki 2: Mopon ostaminen ilman lupaa. 15-vuotias ostaa liikkeestä 1 500 euron mopon lahjaksi saamillaan rahoilla. Huoltaja ei ole antanut kauppaan suostumusta eikä rahoja ole annettu nuoren vapaaseen vallintaan. Kauppa ei ole alaikäisen ikään ja olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen, joten se ei sido häntä.

Kun huoltaja ilmoittaa, ettei hyväksy kauppaa, mopo palautetaan ja myyjä palauttaa kauppahinnan. Jos mopo on vaurioitunut, mahdollinen korvausvastuu on arvioitava erikseen. Jos mopoa ei voida palauttaa, alaikäisen korvausvastuu rajoittuu siihen, mitä on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai mikä on muuten tullut hänen hyödykseen (holhoustoimilain 28 §:n 1 momentti).

Esimerkki 3: Polkupyörän ostaminen kesätyöpalkalla. 17-vuotias ostaa kesätyöpalkallaan 600 euron polkupyörän. Kauppa on lähtökohtaisesti sitova, koska alaikäinen saa määrätä omilla työansioillaan hankkimastaan omaisuudesta. Huoltaja ei voi vaatia kaupan peruuttamista pelkästään alaikäisyyden perusteella. Jos pyörässä on virhe, siihen sovelletaan tavallisia virhevastuuta koskevia säännöksiä.

Kun alaikäinen myy jotakin

Alaikäisen oikeutta tehdä kauppoja koskevat säännöt soveltuvat myös myyntiin. Jos 16-vuotias myy netissä 250 eurolla pelikonsolin, jonka huoltaja on ostanut hänelle, kauppa ei välttämättä sido alaikäistä.

Arvioinnissa on otettava huomioon, onko konsoli annettu hänen itsenäiseen vallintaansa ja onko hänellä oikeus myydä se ilman huoltajan suostumusta. Jos kauppa ei tule sitovaksi, osapuolten on lähtökohtaisesti palautettava saamansa suoritukset.

Jos alaikäinen on ostanut konsolin omilla työansioillaan, hän saa yleensä myös myydä sen itsenäisesti.
 

Toimi näin, jos lapsi teki kaupan ilman lupaa

1. Selvitä kaupan tiedot. Mitä ostettiin, milloin, millä hinnalla ja miten kauppa maksettiin? Selvitä myös, mistä ostamiseen käytetyt rahat olivat peräisin.
2. Arvioi kaupan sitovuus. Oliko ostos lapsen ikään ja olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen? Maksettiinko se lapsen omilla työansioilla tai muilla hänen itsenäisessä vallinnassaan olevilla varoilla?
3. Ota yhteyttä myyjään viipymättä. Ilmoita, ettei huoltaja hyväksy kauppaa, ja vaadi kauppahinnan palauttamista. Sovi samalla tavaran palauttamisesta. Ilmoitus on vapaamuotoinen, mutta se kannattaa tehdä kirjallisesti, jotta yhteydenotosta jää todiste.
4. Säilytä asiakirjat. Ota talteen kuitti, tilausvahvistus, tiliote tai laskun tiedot sekä tarvittaessa selvitys lapsen iästä.
5. Vältä toimintaa, joka voidaan tulkita kaupan hyväksymiseksi. Jos huoltaja sallii tavaran käytön pitkään saatuaan tietää kaupasta, myyjä voi vedota siihen, että kauppa on hyväksytty jälkikäteen.
6. Hae tarvittaessa apua. Jos myyjä kieltäytyy palauttamasta rahoja, voit ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan. Elinkeinonharjoittajan kanssa syntyneen kuluttajariidan voi yleensä saattaa kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Käsittely on maksutonta, ja lautakunnan ratkaisut ovat suosituksia. Tavalliset yksityishenkilöiden väliset irtaimen tavaran kauppaa koskevat riidat eivät kuulu lautakunnan toimivaltaan, vaan ne voidaan tarvittaessa ratkaista käräjäoikeudessa.
    

Määräajat

Holhoustoimilaissa ei säädetä yleistä määräaikaa, jonka kuluessa huoltajan on ilmoitettava, ettei alaikäisen tekemää kauppaa hyväksytä. Asiasta kannattaa kuitenkin ilmoittaa myyjälle mahdollisimman pian. Viivyttely voi vaikeuttaa tapahtumien selvittämistä, ja myyjä voi vedota siihen, että huoltaja on toiminnallaan hyväksynyt kaupan jälkikäteen.

Kauppahinnan palautusvaatimus voi myös vanhentua. Velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta.

Jos palautusvaatimukseen sovelletaan perusteettoman edun palautusta koskevaa säännöstöä, vanhentumisaika alkaa siitä, kun vaatimuksen esittäjä sai tai hänen olisi pitänyt saada tieto sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta palautuksen perusteesta sekä perusteettoman edun saajasta. Vanhentumisajan alkamishetki on arvioitava tapauskohtaisesti (velan vanhentumisesta annetun lain 4 § ja 7 §:n 1 momentin 4 kohta). Jos palautusvaatimukseen sovelletaan tätä säännöstä, vanhentuminen on lähtökohtaisesti katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta (7 §:n 2 momentti).

Vanhentuminen voidaan katkaista esimerkiksi kirjallisella maksuvaatimuksella, jossa palautusvaatimus ja sen peruste yksilöidään. Vanhentuminen voidaan katkaista myös saattamalla vaatimus kuluttajariitalautakunnan tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Katkaisun jälkeen alkaa kulua uusi vanhentumisaika (10, 11 ja 13 §).

Kun alaikäinen täyttää 18 vuotta, hän voi itse hyväksyä aiemmin tekemänsä kaupan, jolloin siitä tulee häntä sitova. Täysi-ikäistyttyään hän päättää lähtökohtaisesti itse kaupan hyväksymisestä tai siihen liittyvien vaatimusten esittämisestä.
 

Mitä myyjä voi väittää?

Myyjä voi perustella kaupan sitovuutta tai vastustaa palautusvaatimusta esimerkiksi seuraavilla väitteillä:

• Ostos oli lapsen ikäiselle tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen.
• Kauppa maksettiin lapsen omilla työansioilla tai muilla hänen itsenäisessä vallinnassaan olevilla varoilla.
• Huoltaja oli antanut kauppaan suostumuksensa tai hyväksynyt sen jälkikäteen esimerkiksi osallistumalla tavaran käyttöön.
• Ostoksen teki aikuinen, ei lapsi. Esimerkiksi Habbo-peliseteleitä koskevassa ratkaisussa myyjä kiisti, että oli selvää, mitkä ostokset lapsi oli tehnyt.
• Palautettu tavara on vahingoittunut tai sen arvo on alentunut, minkä vuoksi myyjä vaatii korvausta.

Huoltajan vaatimusta tukevat esimerkiksi kuitit tai tiliote, selvitys lapsen iästä ja ostamiseen käytettyjen rahojen alkuperästä sekä viipymättä tehty kirjallinen ilmoitus siitä, ettei kauppaa hyväksytä. Pelkkä huoltajan tieto kaupasta tai tavaran vahingoittuminen ei kuitenkaan automaattisesti ratkaise kaupan sitovuutta tai mahdollista korvausvastuuta.
 

Milloin juristista on hyötyä?

Juristin apu voi olla tarpeen erityisesti silloin, kun kaupan arvo on suuri, myyjä kiistää kaupan sitomattomuuden, ostamiseen käytettyjen rahojen alkuperä on epäselvä tai tavara on kulutettu tai vahingoittunut. Apua voidaan tarvita myös silloin, kun alaikäinen on myynyt arvokasta omaisuuttaan ilman huoltajan suostumusta.

Juristi voi arvioida kaupan sitovuutta lain ja oikeuskäytännön perusteella, selvittää osapuolten palautus- ja mahdolliset korvausvelvollisuudet sekä laatia kirjallisen vaatimuksen. Asianmukaisesti yksilöity maksuvaatimus voi myös katkaista saatavan vanhentumisen.

Tarvittaessa juristi voi neuvotella myyjän kanssa tai avustaa asian käsittelyssä kuluttajariitalautakunnassa tai käräjäoikeudessa.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Lapsi valehteli olevansa 18-vuotias. Sitooko kauppa silloin?

Ei pelkästään sen vuoksi. Myyjän vilpitön mieli ei tee kaupasta sitovaa, jos alaikäisellä ei ollut oikeutta tehdä sitä itsenäisesti eikä tarvittavaa suostumusta ollut annettu. Jos alaikäinen on saanut kaupan aikaan tahallisella, rangaistavaksi säädetyllä teolla, esimerkiksi käyttämällä väärennettyä henkilötodistusta, hän voi joutua vahingonkorvausvastuuseen vahingonkorvauslain perusteella.

Tavara on jo avattu ja käytetty. Saako rahat silti takaisin?

Kyllä, jos kauppa ei sido alaikäistä. Pelkkä pakkauksen avaaminen tai tavaran käyttäminen ei poista oikeutta vedota kaupan sitomattomuuteen.

Lähtökohtaisesti alaikäinen palauttaa tavaran ja myyjä kauppahinnan. Jos tavaraa ei voida palauttaa, alaikäisen korvausvastuu rajoittuu siihen, mitä on käytetty hänen kohtuulliseen elatukseensa tai mikä on muuten tullut hänen hyödykseen. Jos tavara voidaan palauttaa mutta se on vahingoittunut, mahdollinen korvausvastuu arvioidaan erikseen.

Riittääkö, että toinen vanhemmista ilmoittaa myyjälle?

Alaikäisen edunvalvojina toimivat yleensä hänen huoltajansa, jotka hoitavat edunvalvojan tehtäviä lähtökohtaisesti yhdessä. Käytännössä ilmoituksen voi lähettää toinen huoltaja, mutta siinä kannattaa kertoa, että molemmat ovat samaa mieltä. Jos huoltajat ovat eri mieltä asiasta, josta heidän tulee päättää yhdessä, ja ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi haittaa, edunvalvoja voi pyytää holhousviranomaisen päätöstä siitä, kumman mielipidettä on noudatettava (holhoustoimilain 30 §).

Onko 15-vuotiaalla oikeus ostaa itse puhelin?

Se riippuu puhelimen hinnasta, ostamiseen käytetyistä varoista ja muista olosuhteista. Jos nuori maksaa puhelimen omilla työansioillaan, kauppa on lähtökohtaisesti sitova. Myös lahjarahoilla tai säästöillä ostaminen voi olla mahdollista, jos varat on annettu hänen itsenäiseen vallintaansa. Muussa tapauksessa kalliin puhelimen ostaminen edellyttää yleensä huoltajan suostumusta.

Voiko myyjä itse perua kaupan, kun se huomaa ostajan olevan alaikäinen?

Myyjä voi tietyin edellytyksin vetäytyä kaupasta ennen sen hyväksymistä tai asianmukaista täyttämistä. Jos myyjä tiesi ostajan olevan alaikäinen, hänen on yleensä odotettava huoltajan suostumuksen hankkimiselle sovittu tai kohtuullinen aika. Tästä on poikkeus, jos myyjällä on perusteltu syy olettaa, että alaikäinen sai tehdä kaupan itsenäisesti. Vetäytymisestä on ilmoitettava alaikäiselle tai hänen edunvalvojalleen.

Mitä jos lapsi teki pelissä ostoja vanhemman kortilla?

Tilanteessa on arvioitava sekä alaikäisen tekemien ostosten sitovuutta että vanhemman mahdollista maksuvastuuta. Useita pieniä ostoksia voidaan arvioida myös kokonaisuutena.

Jos lapsi käytti vanhemman maksukorttia ilman lupaa, maksuvastuuseen voivat vaikuttaa lisäksi maksupalvelulain säännökset ja se, miten korttia on säilytetty ja käytetty. Vanhemman kannattaa reklamoida kirjallisesti veloittaneelle yritykselle ja ottaa tarvittaessa yhteyttä pankkiin tai kortinmyöntäjään.