Sopimussakko perustuu sopimukseen, kun taas kaupan purku perustuu yleensä lakiin. Purkuoikeus ei edellytä sakkoehtoa, eikä sakkoehto yksin anna oikeutta purkaa kauppaa. Sakkoehdon sisältö ja tarkoitus vaikuttavat siihen, milloin sopimussakko tulee maksettavaksi ja voidaanko sen lisäksi vaatia vahingonkorvausta. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon myös mahdolliset pakottavat säännökset ja sopimusehdon kohtuullisuus. Kuluttajankaupassa myyjän oikeutta ennalta määrättyyn korvaukseen rajoitetaan kuluttajansuojalain 5 luvun 28 §:ssä säädetyissä tilanteissa. Kohtuutonta sopimussakkoehtoa voidaan myös sovitella (oikeustoimilain 36 §).

Mitä sopimussakolla tarkoitetaan?

Osapuolet voivat sopia sopimusrikkomustilanteiden varalta maksettavasta sopimussakosta. Sopimussakko on yleinen esimerkiksi kiinteistökaupassa ja erilaisissa kaupallisissa sopimuksissa. Sillä tarkoitetaan ennalta sovittua rahamääräistä seuraamusta, joka tulee maksettavaksi tietyn sopimusvelvoitteen rikkomisen perusteella. Sopimussakko voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun toinen osapuoli vetäytyy kaupanteosta sovitun vastaisesti tai laiminlyö sopimuksessa määrätyn velvoitteen.
Sopimussakosta on sovittava etukäteen, sillä sopimussakon maksamiseen ei voida velvoittaa pelkästään lain nojalla. Sopimukseen tulisi kirjata selvästi, millainen sopimusrikkomus johtaa sopimussakon maksamiseen ja miten sakon määrä määräytyy. Sopimussakolla voidaan turvata sekä myyjän että ostajan etuja ja kannustaa osapuolia täyttämään sopimusvelvoitteensa.

Sopimussakko eri sopimustyypeissä

Sopimussakon käyttö ja sitä koskevat rajoitukset riippuvat sopimustyypistä. Esimerkiksi määräaikaisen asuinhuoneiston vuokrasopimuksen ennenaikaiseen päättämiseen liittyvän korvausvelvollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännökset. Lain 55 §:ssä säädetään mahdollisuudesta irtisanoa määräaikainen vuokrasopimus tuomioistuimen luvalla erityisillä perusteilla sekä toiselle osapuolelle aiheutuneen vahingon kohtuullisesta korvaamisesta. Vuokranantaja ja vuokralainen voivat myös sopia määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä (asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 4 §). Mahdollisen sopimussakkoehdon sitovuutta on arvioitava erikseen ottaen huomioon asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännökset ja sopimusehdon kohtuullisuus. Ennenaikainen päättäminen ei siten automaattisesti merkitse velvollisuutta maksaa sovittua sopimussakkoa.
Asunto-osakekaupassa kaupasta vetäytymiseen liittyvää ennalta sovittua korvausta kutsutaan yleensä vakiokorvaukseksi. Kiinteistökaupassa puolestaan voidaan sopia sopimussakosta esimerkiksi määrämuotoisen esisopimuksen rikkomisen varalta.
Kiinteistökaupassa voidaan tietyin edellytyksin sopia myös kaupasta vetäytymisen korvauksesta ilman määrämuotoista esisopimusta. Jos korvauksesta on sovittu 1.11.2024 tai myöhemmin, tällainen sopimus voi olla sitova maakaaren 2 luvun 8 §:n 2 momentin perusteella.
Sopimussakon ja kaupan purkamisen suhde riippuu siten sekä sopimuksen ehdoista että sovellettavasta lainsäädännöstä. Myös se, voidaanko sopimussakon lisäksi vaatia vahingonkorvausta, on arvioitava tapauskohtaisesti. Kauppalaissa ja kuluttajansuojalaissa ei ole yleistä säännöstä, joka kaikissa tilanteissa ratkaisisi sopimussakon ja vahingonkorvauksen keskinäisen suhteen.

Sopimussakko ja purku ovat eri asioita

Kaupan purku tarkoittaa, että sopimus päättyy ja jo saadut suoritukset lähtökohtaisesti palautetaan. Ostaja palauttaa tavaran ja myyjä kauppahinnan. Purkuoikeus perustuu yleensä lakiin. Esimerkiksi kuluttaja saa purkaa kaupan virheen vuoksi, jos virhe ei ole vähäinen ja muut purkamisen edellytykset täyttyvät (kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §). Yksityisten välisessä kaupassa ostaja saa purkaa kaupan virheen vuoksi, jos sopimusrikkomuksella on hänelle olennainen merkitys ja myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt se käsittää (kauppalain 39 §).
Purkuperusteista kerrotaan tarkemmin artikkelissa Kaupan purkuperusteet.
Sopimussakko puolestaan on ennalta sovittu rahamääräinen seuraamus, joka tulee maksettavaksi tietyn sopimusvelvoitteen rikkomisen perusteella. Sopimussakon ja kaupan purkamisen erosta seuraa kolme käytännön sääntöä:

• Kaupan voi purkaa ilman sopimussakkoehtoa, jos purkamisen edellytykset täyttyvät.
• Sopimussakkoehto ei yksin anna oikeutta purkaa kauppaa. Jos sopimuksessa määrätään ainoastaan viivästyssakosta, viivästys ei pelkästään tämän ehdon perusteella oikeuta kaupan purkamiseen.
• Sopimussakko voi tulla maksettavaksi, vaikka kauppaa ei pureta. Esimerkiksi viivästyssakkoa voidaan periä myöhästyneestä toimituksesta sopimuksessa määrätyllä tavalla.

Sopimuksessa voidaan myös erikseen sopia purkuoikeudesta tietyn sopimusrikkomuksen perusteella. Kuluttajankaupassa tällainen ehto ei kuitenkaan saa heikentää kuluttajan lakisääteisiä oikeuksia tai olla ristiriidassa myyjän purkuoikeutta rajoittavien säännösten kanssa (kuluttajansuojalain 5 luvun 2 ja 26 §).

Voiko purun lisäksi vaatia sakkoa ja vahingonkorvausta?

Sopimussakkoehdon sisältö ja tulkinta

Se, voidaanko kaupan purkamisen lisäksi vaatia sopimussakkoa ja vahingonkorvausta, riippuu ensisijaisesti sopimussakkoehdon sisällöstä ja tarkoituksesta sekä sovellettavasta lainsäädännöstä. Sopimusehdossa tulisi määritellä selvästi ainakin seuraavat asiat:

• mistä sopimusrikkomuksesta sakko maksetaan, esimerkiksi kaupasta vetäytymisestä, viivästyksestä tai molemmista
• onko sopimussakko kertaluonteinen vai kertyykö sitä esimerkiksi päivittäin
• onko sopimussakolle sovittu enimmäismäärä
• kattaako sopimussakko sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon kokonaisuudessaan vai voidaanko sen lisäksi vaatia vahingonkorvausta
• säilyykö oikeus sopimussakkoon myös kaupan purkamisen jälkeen.

Jos sopimusehdossa ei ole määräystä sopimussakon ja vahingonkorvauksen suhteesta, asiasta voi syntyä tulkintaerimielisyyksiä. Sopimussakon saaja voi vedota siihen, ettei sopimussakon vaatiminen lähtökohtaisesti edellytä aiheutuneen vahingon osoittamista. Sopimussakon maksaja voi puolestaan katsoa, että sakko on tarkoitettu kattamaan sopimusrikkomuksesta aiheutunut vahinko kokonaisuudessaan. Se, voidaanko sopimussakon lisäksi vaatia vahingonkorvausta, ratkaistaan sopimusehdon tulkinnan ja sovellettavien oikeussääntöjen perusteella. Jos sopimussakosta on erimielisyyttä, voit pyytää maksuttoman selvityksen sopimussakkoehdon tulkinnasta.

Sopimussakko ja vahingonkorvaus kiinteistökaupassa

Kiinteistökaupassa kaupasta vetäytymiseen liittyvästä korvauksesta säädetään erikseen maakaaren 2 luvun 8 §:ssä. Jos ennalta määrätystä vetäytymiskorvauksesta on sovittu 1.11.2024 tai myöhemmin, korvaus on maksettava riippumatta siitä, onko toiselle osapuolelle aiheutunut kaupantekoon liittyviä kustannuksia. Ellei muuta ole sovittu, ennalta määrätty korvaus ei myöskään rajoita oikeutta saada korvausta maakaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuista kohtuullisista kustannuksista.
Muissa kaupoissa sopimussakon ja vahingonkorvauksen suhdetta arvioidaan sopimusehtojen sekä kyseiseen sopimustyyppiin sovellettavan lainsäädännön perusteella. Tämän vuoksi sopimuksessa kannattaa määritellä yksiselitteisesti, voidaanko sopimussakon lisäksi vaatia vahingonkorvausta ja miten kaupan purkaminen vaikuttaa sopimussakon maksamiseen.

Kuluttajankauppa: sopimussakon kohtuullisuus

Kun kuluttaja ostaa tavaran yritykseltä, myyjä ei voi vapaasti sopia peruutuksesta tai kaupan purkamisesta perittävästä korvauksesta. Jos kuluttaja peruuttaa tilauksen ennen tavaran luovutusta tai myyjä purkaa kaupan kuluttajan maksuviivästyksen vuoksi ennen kuin kuluttaja on saanut tavaran hallintaansa, myyjällä voi olla oikeus vahingonkorvaukseen. Myyjä voi vaatia korvausta sopimuksen tekemisestä ja täyttämisestä aiheutuneista erityisistä kustannuksista, jotka todennäköisesti jäävät hyödyttömiksi, sekä peruutuksesta tai purkamisesta aiheutuvista erityisistä kustannuksista. Muusta vahingosta myyjällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen, jonka arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa tavaran hinta, peruutuksen tai purkamisen ajankohta sekä sopimuksen täyttämiseksi tehdyt toimenpiteet (kuluttajansuojalain 5 luvun 25 ja 28 §).
Ennalta sovittu korvaus on pätevä vain, jos se on kohtuullinen suhteessa siihen, mitä myyjällä olisi yleensä oikeus saada kuluttajansuojalain 5 luvun 28 §:n 1 ja 2 momentin perusteella (kuluttajansuojalain 5 luvun 28 §:n 3 momentti). Myyjällä ei kuitenkaan ole oikeutta kyseiseen korvaukseen, jos tilauksen peruuttaminen tai maksuviivästys johtuu lain säännöksestä, yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytyksestä taikka muusta samankaltaisesta esteestä, jota kuluttaja ei kohtuudella voi välttää eikä voittaa (28 §:n 4 momentti).

Esimerkki peruutusmaksun kohtuullisuudesta

Kuluttaja tilaa huonekaluliikkeestä 3 000 euron sohvan. Tilausehtojen mukaan tilauksen peruuttamisesta peritään 30 prosentin eli 900 euron peruutusmaksu. Kuluttaja peruuttaa tilauksen viikon kuluttua, ennen kuin sohvaa on valmistettu tai toimitettu.
Huonekaluliikkeellä voi olla oikeus korvaukseen esimerkiksi tilauksen vuoksi hankituista materiaaleista aiheutuneista kustannuksista, jotka jäävät hyödyttömiksi, sekä kohtuulliseen korvaukseen muusta vahingosta. Ennalta sovitun 900 euron peruutusmaksun sitovuus riippuu siitä, onko korvaus kohtuullinen suhteessa siihen, mitä liikkeellä olisi vastaavissa tilanteissa yleensä oikeus saada. Pelkästään sovittu prosenttiosuus kauppahinnasta ei ratkaise korvauksen kohtuullisuutta. Kuluttajan kannattaa pyytää liikkeeltä selvitys peruutusmaksun perusteista.

Kuluttajan oikeus purkaa kauppa

Kuluttajan oikeus purkaa kauppa myyjän sopimusrikkomuksen perusteella ei riipu sopimussakkoehdosta. Jos myyjä viivästyy tavaran toimittamisessa tai tavarassa on virhe, kuluttaja voi purkaa kaupan laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Kuluttajalla voi myös olla oikeus vahingonkorvaukseen, jos korvausvastuun edellytykset täyttyvät (kuluttajansuojalain 5 luvun 9, 10, 19 ja 20 §). Sopimusehto, joka poikkeaa kuluttajansuojalain 5 luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön (5 luvun 2 §).

Asuntokauppa: vakiokorvaus

Vakiokorvaus ostotarjousvaiheessa

Asunto-osakkeen kaupassa ostotarjouksen vakuudeksi voidaan sopia vakiokorvauksesta. Tarjouksen tekijä sitoutuu maksamaan ennalta sovitun korvauksen, jos hän vetäytyy kaupasta vastoin tarjouksen ehtoja. Vakiokorvaus voi olla enintään neljä prosenttia tarjouksen mukaisesta kauppahinnasta. Korvausta voidaan myös sovitella, jos se on kohtuuton (asuntokauppalain 3 luvun 1, 3 ja 6 §). Asuntokauppalain 3 luvun säännöksistä ei voida sopimuksin poiketa tarjouksen tai varauksen tekijänä olevan kuluttajan vahingoksi, ellei laissa toisin säädetä. Sama koskee myyjää, jos myytävä asunto ei kuulu hänen elinkeinotoimintaansa (asuntokauppalain 3 luvun 2 §).
Käsirahasta ja sen laskemisesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Asuntokaupan purku ja maksettu käsiraha.

Korvausvastuu sitovan asuntokaupan jälkeen

Kun sitova kauppasopimus on jo tehty, ostajan sopimusrikkomuksesta aiheutuvaa korvausvastuuta arvioidaan erikseen. Uuden asunnon kaupassa myyjän oikeudesta vahingonkorvaukseen ostajan maksuviivästyksen tai kaupan peruuttamisen vuoksi säädetään asuntokauppalain 4 luvun 35 §:ssä.
Sopimusehto, jonka mukaan korvaus määräytyy kaavamaisesti esimerkiksi tiettynä prosenttiosuutena kauppahinnasta, on pätevä, jos korvaus on kohtuullinen ottaen huomioon sopimuksen purkamisesta tai peruuttamisesta yleensä aiheutuva vahinko sekä asuntokauppalain 4 luvun 35 §:n säännökset (asuntokauppalain 4 luvun 35 §:n 3 momentti). Käytetyn asunnon kaupassa myyjän oikeudesta vahingonkorvaukseen ostajan maksuviivästyksen vuoksi säädetään asuntokauppalain 6 luvun 25 §:ssä. Käytetyn asunnon kaupan peruuttamisesta säädetään lisäksi asuntokauppalain 6 luvun 26 §:ssä. Jos myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja, kaupan peruuttamiseen sovelletaan asuntokauppalain 4 luvun 32 §:ää ja ostajan vahingonkorvausvelvollisuuteen saman luvun 35 §:n 1 ja 2 momenttia.
Uuden asunnon kaupassa ostajan maksettavaksi tulevaa vahingonkorvausta voidaan sovitella esimerkiksi silloin, kun ostaja on joutunut maksuvaikeuksiin sairauden tai työttömyyden vuoksi pääasiassa omatta syyttään (asuntokauppalain 4 luvun 38 §).

Kiinteistökauppa

Kiinteistökaupassa sopimussakosta voidaan sopia esimerkiksi esisopimuksessa tai kauppakirjassa. Sopimussakon sitovuutta arvioitaessa on kuitenkin erotettava toisistaan määrämuotoinen kiinteistön esisopimus ja muu sopimus, jossa sovitaan korvauksesta kaupasta vetäytymisen varalta.
Maakaaren 2 luvun 7 §:n mukaan kiinteistön esisopimus on tehtävä laissa säädettyä määrämuotoa noudattaen. Jos osapuolet ovat sopineet kiinteistökaupasta ilman määrämuotoista esisopimusta, kaupasta vetäytyvä osapuoli on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan toiselle osapuolelle kaupantekoon liittyvistä tarpeellisista toimista aiheutuneet kohtuulliset kustannukset (maakaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentti).
Marraskuun 1. päivänä 2024 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen osapuolet voivat sopia myös ennalta määrätystä vetäytymiskorvauksesta ilman määrämuotoista esisopimusta. Tällainen korvaus tulee maksettavaksi riippumatta siitä, onko toiselle osapuolelle aiheutunut kaupantekoon liittyviä kustannuksia. Ellei muuta ole sovittu, korvaus ei myöskään rajoita oikeutta saada korvausta kaupantekoon liittyvistä kohtuullisista kustannuksista (maakaaren 2 luvun 8 §:n 2 momentti).
Lakimuutosta sovelletaan 1.11.2024 tai sen jälkeen tehtyihin sopimuksiin. Tätä ennen tehtyihin sopimuksiin sovelletaan aikaisempia säännöksiä, joten sopimuksen tekemisajankohta on tärkeää selvittää arvioitaessa vetäytymiskorvauksen sitovuutta.
Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Kiinteistön kauppakirja ja sopimussakko.

Yritysten keskinäinen ja yksityishenkilöiden välinen kauppa

Kauppalaki on lähtökohtaisesti tahdonvaltainen. Tämä tarkoittaa, että osapuolet voivat sopia esimerkiksi sopimussakon määrästä, sen maksamisen edellytyksistä sekä suhteesta kaupan purkamiseen ja vahingonkorvaukseen (kauppalain 3 §). Sopimusvapautta rajoittaa kuitenkin muun muassa oikeustoimilain 36 §, jonka perusteella kohtuutonta sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta.
Sopimussakko on lähtökohtaisesti maksettava sovittujen edellytysten täyttyessä ilman, että sopimusrikkomuksesta aiheutunutta todellista vahinkoa tarvitsee osoittaa. Sopimussakon maksaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kauppa voitaisiin myös purkaa. Purkuoikeuden edellytyksiä arvioidaan erikseen sopimuksen ja sovellettavan lainsäädännön perusteella.

Esimerkki viivästyssakosta ja kaupan purkamisesta

Kaksi yritystä sopii 50 000 euron koneen kaupasta. Sopimuksen mukaan myyjä maksaa viivästyssakkoa 0,5 prosenttia kauppahinnasta jokaiselta alkavalta viivästysviikolta, kuitenkin enintään 10 prosenttia kauppahinnasta.
Toimitus viivästyy kuusi viikkoa, ja ostaja purkaa kaupan, koska purkamisen edellytykset täyttyvät. Viivästyssakkoa kertyy 250 euroa viikolta eli yhteensä 1 500 euroa kuudelta viivästysviikolta.
Se, voiko ostaja vaatia kaupan purkamisen jälkeen viivästyssakon lisäksi vahingonkorvausta esimerkiksi kalliimman korvaavan koneen hankkimisesta, riippuu sopimussakkoehdon sisällöstä ja tulkinnasta sekä sovellettavista oikeussäännöistä. Myös se, säilyykö oikeus viivästyssakkoon kaupan purkamisen jälkeen, on arvioitava sopimusehtojen perusteella.

Sovittelu

Kohtuutonta sopimussakkoehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää kokonaan huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut asiaan vaikuttavat seikat (oikeustoimilain 36 §). Merkitystä voi olla esimerkiksi sopimussakon suuruudella suhteessa kauppahintaan ja sopimusrikkomuksesta aiheutuneeseen vahinkoon sekä sopimusrikkomuksen syillä.
Kuluttajasopimusten sovittelusta säädetään erikseen kuluttajansuojalain 4 luvussa (oikeustoimilain 36 §:n 4 momentti). Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan kuluttajan kannalta kohtuutonta sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Jos kyseessä on etukäteen laadittu sopimusehto, jonka sisältöön kuluttaja ei ole voinut vaikuttaa, sovelletaan lisäksi kuluttajansuojalain 4 luvun 2 §:n erityisiä rajoituksia. Tällainen kohtuuton ehto on laissa säädetyissä tilanteissa jätettävä kokonaan huomioon ottamatta sen sijaan, että sitä soviteltaisiin.
Sopimusehdon sovittelu edellyttää kohtuuttomuutta, ja arviointi tehdään tapauskohtaisesti. Kahden tasavertaisen yrityksen kesken neuvotellun sopimussakkoehdon sovittelukynnys on yleensä korkeampi kuin kuluttajalle esitetyn vakioehdon. Pelkästään se, että sopimusrikkomuksesta aiheutunut todellinen vahinko on sovittua sopimussakkoa pienempi, ei vielä tarkoita, että sopimussakko olisi kohtuuton.

Mitä tehdä, kun sopimussakkoa vaaditaan tai vaatimus kiistetään?

• Tarkista sopimuksen ajankohta ja sopimustyyppi. Selvitä, onko kyse kuluttajankaupasta, asuntokaupasta, kiinteistökaupasta vai yritysten keskinäisestä tai yksityishenkilöiden välisestä kaupasta. Sopimuksen tekemisajankohdalla voi olla merkitystä sovellettavan lainsäädännön kannalta.
• Tutustu sopimussakkoehtoon. Tarkista, mistä sopimusrikkomuksesta sakko tulee maksettavaksi, miten sen määrä lasketaan ja onko sille sovittu enimmäismäärä. Selvitä myös, voidaanko sopimussakon lisäksi vaatia vahingonkorvausta.
• Selvitä sopimusrikkomus ja mahdolliset vastuuvapausperusteet. Arvioi, onko sopimusrikkomus tapahtunut ja täyttyvätkö sopimussakon maksamisen edellytykset. Tarkista myös, onko olemassa sopimukseen tai lakiin perustuvaa estettä sopimussakon vaatimiselle.
• Arvioi aiheutunut vahinko. Selvitä sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrä ja säilytä sitä koskevat tositteet. Sopimussakon vaatiminen ei yleensä edellytä todellisen vahingon osoittamista, mutta vahingon määrällä voi olla merkitystä sopimussakon kohtuullisuutta arvioitaessa sekä mahdollista vahingonkorvausta vaadittaessa.
• Esitä tai kiistä vaatimus kirjallisesti. Yksilöi sopimussakkoa koskeva vaatimus tai sen kiistämisen perusteet ja säilytä asiaan liittyvä kirjeenvaihto. Jos tarkoituksena on katkaista saatavan vanhentuminen, on huolehdittava siitä, että katkaisutoimi täyttää velan vanhentumisesta annetussa laissa säädetyt edellytykset (velan vanhentumisesta annetun lain 10 §). Vaatimuksen esittäjän on tarvittaessa pystyttävä näyttämään vanhentumisen katkaiseminen toteen.

Milloin juristista on hyötyä?

Juristi voi auttaa sopimussakkoehdon tulkinnassa ja arvioida, onko ehto sitova ja kohtuullinen. Hän selvittää, voidaanko sopimussakon lisäksi vaatia vahingonkorvausta tai purkaa kauppa, ja arvioi eri vaihtoehtojen oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia.
Juristi voi myös laatia vaatimuskirjeen tai vastineen sopimussakkovaatimukseen ja avustaa sovintoneuvotteluissa. Erityisesti arvokkaissa kaupoissa juristin apu voi olla hyödyllistä jo sopimusta laadittaessa. Sopimussakkoehto voidaan tällöin muotoilla niin, että siitä käy selvästi ilmi sopimussakon suhde kaupan purkamiseen ja vahingonkorvaukseen. Voit myös pyytää maksuttoman selvityksen sopimussakosta ja kaupan purusta.
Sopimussakon yleisistä periaatteista kerrotaan artikkelissa Sopimussakko - sopimusrikkomus ja sakko.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Voiko myyjä periä sopimussakkoa, jos siitä ei ole sovittu?

Ei. Sopimussakko perustuu sopimukseen, eikä sitä voida periä ilman sopimussakkoehtoa. Myyjällä voi kuitenkin olla oikeus lain mukaiseen vahingonkorvaukseen, jos korvausvastuun edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi asuntokaupassa ja kiinteistökaupassa on erityissäännöksiä kaupasta vetäytymisen seuraamuksista (asuntokauppalain 3 luvun 3 § ja maakaaren 2 luvun 8 §).

2. Voiko liike periä peruutusmaksun, jos puran kaupan virheen vuoksi?

Ei, jos kauppa puretaan lainmukaisesti myyjän sopimusrikkomuksen perusteella. Peruutusmaksu liittyy lähtökohtaisesti tilanteeseen, jossa kuluttaja peruuttaa tilauksen ennen tavaran luovutusta ilman myyjän sopimusrikkomusta (kuluttajansuojalain 5 luvun 25 ja 28 §). Jos kuluttajalla on oikeus purkaa kauppa tavaran virheen tai myyjän viivästyksen vuoksi, myyjä ei voi periä tästä sopimussakkoa tai peruutusmaksua. Kuluttajan vahingoksi kuluttajansuojalain 5 luvun säännöksistä poikkeava sopimusehto on mitätön (kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §).

3. Liike vaatii 25 prosentin peruutusmaksua tilauksesta, jota ei ole vielä toimitettu. Onko se laillinen?

Peruutusmaksu voi olla lainmukainen, jos se on kohtuullinen suhteessa siihen, mitä myyjällä olisi vastaavissa tilanteissa yleensä oikeus saada kuluttajansuojalain 5 luvun 28 §:n 1 ja 2 momentin perusteella. Ennalta sovitun korvauksen kohtuullisuudesta säädetään saman pykälän 3 momentissa.
Pelkkä 25 prosentin osuus kauppahinnasta ei automaattisesti tee maksusta lainvastaista, mutta se ei myöskään yksin osoita maksun kohtuullisuutta. Kuluttaja voi pyytää liikkeeltä selvitystä peruutusmaksun perusteista. Jos maksun kohtuullisuudesta syntyy erimielisyyttä, kuluttaja voi kiistää vaatimuksen ja tarvittaessa saattaa asian kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi.

4. Voiko sopimussakkoa vaatia, jos kauppa puretaan yhteisellä sopimuksella?

Se riippuu alkuperäisestä sopimussakkoehdosta ja kaupan päättämistä koskevan sopimuksen sisällöstä. Jos osapuolet sopivat kaupan päättämisestä yhteisymmärryksessä, sopimussakko ei tule automaattisesti maksettavaksi. Aikaisemmin syntynyt oikeus sopimussakkoon voi kuitenkin säilyä, elleivät osapuolet sovi siitä luopumisesta.
Kaupan päättämistä koskevaan sopimukseen kannattaa kirjata selvästi, jääkö osapuolille oikeus vaatia sopimussakkoa tai vahingonkorvausta vai luopuvatko he näistä vaatimuksista.