» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa tullivarastointia harjoittanut A oli ottanut tullivarastosta EU:n ulkopuolelta maahantuotua tavaraa esittämättä tavaralle uutta tulliselvitysmuotoa. A:n katsottiin menettelyllään aiheuttaneen tullin ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen Suomessa, riippumatta siitä oliko tavarat sittemmin viety Venäjälle, koska tuontitulli- ja arvonlisäverovelka oli syntynyt jo tavaran poistamisella tullivarastosta ja siihen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä. A:n ensisijainen tarkoitus oli välttää Venäjän tulleja ja veroja. Kun A oli tämän tarkoituksen toteuttamiseksi ensin ottanut tavarat tullivarastosta saattaen ne tullivalvonnan ulkopuolelle Suomessa, A:n tarkoitustahallisuus kattoi myös Suomen verojen välttämisen.
Lain mukaan veropetokseen syyllistyy se, joka antaa viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, salaa verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan tai laiminlyö veron välttämistarkoituksessa verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle. Lisäksi veropetokseen syyllistyy se, joka muuten käyttäytyy petollisesti, josta aiheutuu tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen.
Käräjäoikeus katsoi uskottavaksi, että tavara oli viety Venäjälle. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A olisi aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa Suomessa kannettavan veron määräämättä jättämisen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä veropetoksesta ja tuomitsi A:n tullirikkomuksesta. Hovioikeus oli asiassa samaa mieltä käräjäoikeuden kanssa eikä näin ollen muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Syyttäjä vaati edelleen korkeimmassa oikeudessa, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä veropetoksesta. Korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota. Korkein oikeus luki A:n syyksi törkeän veropetoksen. A:n erityisen vastuullinen asema tullivaraston pitäjänä on otettava huomioon arvioitaessa rikoksesta ilmenevää tekijän syyllisyyttä. A:n toiminta on lisäksi ollut laajamittaista ja suunnitelmallista sekä koskenut huomattavan suuria varallisuusarvoja. A oli tavoitellut teollaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on tehty suunnitelmallisesta ja veropetos on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Näin ollen toimintaa on pidettävä törkeänä veropetoksena.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa