» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi tuli asia, jossa ratkaistavaksi tuli se, olivatko A, B ja C syyllistyneet verorikkomukseen, kun he olivat jättäneet veroja ja maksuja maksamatta. He olivat yritys X Oy:n puolesta jättäneet suorittamatta arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä sekä työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Yhteissumma oli ollut noin 1,4 miljoonaa markkaa. A oli ollut yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ja B ja C hallituksen varsinaisia jäseniä.
Rikoslain mukaan verorikkomuksesta voidaan tuomita muun muassa se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksen, tilitettävän arvonlisäveron tai työnantajan sosiaaliturvamaksun. Korkein oikeus totesi, että se, että veronmaksun laiminlyönnistä voitaisiin rangaista, edellyttää lain mukaan taloudellisen hyödyn hankkimisen tarkoitusta. Tällainen tilanne ei ole lähtökohtaisesti kyseessä silloin, kun on kyse maksukyvyttömyydestä.
X Oy oli sinä aikana, kun se oli kärsinyt taloudellisista vaikeuksista, pyrkinyt maksamaan velkojaan velkojille ja muutenkin suoriutumaan velvoitteistaan esimerkiksi veronsaajalle. Maksuviivästykset eivät myöskään olleet pitkäaikaisia. Se oli muutenkin korkeimman oikeuden mukaan ollut aloitteellinen velkojensa selvittämisessä. Korkeimman oikeuden mukaan yhtiön toiminta, eli se, että se oli jättänyt maksamatta arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja vajaan vuoden ajalta, oli johtunut maksukyvyttömyydestä eikä siitä, että se olisi yrittänyt saada itselleen taloudellista hyötyä.
Asiassa oli siten korkeimman oikeuden mukaan jäänyt näyttämättä toteen se, että A, B ja C olisivat syyllistyneet verorikkomukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa