» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Verohallinto oli määrännyt henkilö A:lle veronkorotusta verovuosilta 2002, 2003 ja 2004. A oli hakenut kyseisiin jälkiverotuspäätöksiin muutosta, mutta verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimukset. A:ta koskeva rikosasia tuli vireille vuonna 2008 ja siinä hänelle vaadittiin rangaistusta törkeästä veropetoksesta. Tuo vaatimus veropetoksesta rankaisemisesta koski sitä menettelyä, josta A:lle oli jo määrätty veronkorotusta. Asiaa käsiteltiin ensin käräjäoikeudessa ja sen jälkeen hovioikeudessa. Hovioikeus totesi A:n syyllistyneen törkeään veropetokseen aikana 1.1.2002 - 28.1.2005.
Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli osa asiasta, sillä A:lle myönnetty valituslupa koski ainoastaan sitä, estivätkö hänelle verovuosilta 2002, 2003 ja 2004 määrätyt veronkorotuspäätökset syytteen tutkimisen. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli siten kysymys niin sanotusta ne bis in idem-kiellosta, eli "ei kahdesti samassa asiassa". A vaati, että häntä koskeva syyte törkeästä veropetoksesta hylätään tai jätetään tutkimatta.
A:lle määrätty veronkorotus vuonna 2002 oli 1300 euroa, vuonna 2003 1900 euroa ja vuonna 2004 5000 euroa. A:n saama rikossyyte koski sitä, että hän oli verovuosina 2002-2004 jättänyt ilmoittamatta veroilmoituksessaan saamaansa tuloa ja sen seurauksena välttänyt tai yrittänyt välttää veroa ja lisäksi yrittänyt vaikuttaa siihen, että vero määrättäisiin liian alhaisiksi. A:n saama syyte on siten perustunut niihin samoihin tulojen ilmoittamatta jättämisiin, joiden perusteella hänelle on määrätty Verohallinnon toimesta veronkorotusta. Kun A on saanut päätöksen veronkorotusten pätevyydestä verotuksen oikaisulautakunnalta, hänellä on ollut mahdollisuus hakea kyseiseen päätökseen muutosta hallinto-oikeudelta. Valitus tulee tehdä viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Vielä silloin, kun A:ta koskeva rikossyyte on tullut vireille, hänellä on ollut mahdollisuus hakea muutosta verotuksen oikaisulautakunnan päätöksiin eli päätöksiin A:n veronkorotuksista. Vaikkei hän ole hakenut muutosta, hänen ei myöskään voida katsoa luopuneen oikeudestaan muutoksenhakuun. Tämän seurauksena A:ta koskevat veronkorotuspäätökset eivät siten ole olleet lopullisia ennen, kuin hallinto-oikeuden muutoksenhaun määräaika on päättynyt.
Ne bis in idem-kiellon osalta on katsottu, että kyseinen kielto koskee sellaista tilannetta, jossa asian ensimmäinen ratkaisu on lopullinen, ennen kuin asian toinen käsittely alkaa. Korkein oikeus päätyi arviossaan siihen, että koska syytteen vireilletulon aikaan A:lla on ollut vielä oikeus hakea muutosta hallinto-oikeudelta häntä koskeviin veronkorotuspäätöksiin, hänelle määrättyjä veronkorotuksia ei voida pitää sillä tavalla lopullisina, että ne muodostaisivat esteen häntä koskevan rikossyytteen tutkimiselle. Ne bis in idem-kielto ei siten soveltunut A:n tapaukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa