» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus oli tuominnut Pekan kahdesta törkeästä veropetoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä, kirjanpitorikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Hänet tuomittiin kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen ja liiketoimintakieltoon.
Hovioikeudessa Pekka vaati vankeusrangaistuksen alentamista ja sen määräämistä ehdolliseksi, mutta käräjäoikeuden tuomio ei muuttunut hovioikeudessa. Korkeimmassa oikeudessa Pekka vaati edelleen vankeusrangaistuksen alentamista ja sen määräämistä ehdolliseksi.
Pekka oli korvannut törkeällä veropetoksella aiheutettua ja jälkiverotuksessa määrättyä verovelkaa Verohallinnolle ennen esitutkinnan aloittamista yhteensä 85 541,92 euroa. Kokonaisuudessaan yhtiön verovelkaa oli maksettu sinä aikana, kun verorikokset olivat tulleet ilmi ja ennen kuin esitutkinta oli aloitettu, 285 339,90 euroa. Pekan omaa verovelkaa oli maksettu ennen oikeudenkäyntiä 4 359,06 euroa.
Korkeimman oikeuden arvioitavaksi tuli pääasiallisesti se, onko verovelan maksu katsottava sellaiseksi rikoslain tarkoittamaksi tekijän pyrkimykseksi poistaa rikoksensa vaikutuksia, joka tulisi ottaa huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena.
KKO oli aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että veronkorotusten määrääminen voidaan rinnastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan soveltamisen kannalta rikosasiaan. Mainitussa artiklassa säädetty kielto syyttää tai tuomita kahdesti samassa asiassa koskee tilannetta, jossa ensimmäinen ratkaisu on tullut lopulliseksi ennen jälkimmäisen menettelyn alkamista. Kyse on niin sanotusta ne bis in idem-kiellosta, ei kahdesti samassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että sen perusteella, että veronkorotukset olivat tulleet lopullisiksi ennen, kuin rikosasian syyte oli tullut vireille, ne estivät törkeää veropetosta koskevan syytteen tutkimisen kyseessä olevien verovuosien osalta. Syytettä ei voitu tutkia verovuosien 1997 - 2000 osalta. Muulta ajalta syyte voitiin tutkia.
Rikoslain mukaan rangaistuksen lieventämisperuste on muun muassa tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia. Vahinkojen korvaamista on pidetty tällaisena tyypillisenä lieventämisperusteen tarkoittamana soveltamistilanteena. KKO totesi asiassa olevan seikkoja, joiden perusteella korvausten suorittamisen voidaan katsoa tapahtuneen rikoksen vaikutusten poistamiseksi ja katsoi, että vahinkojen korvaaminen, joka oli määrältään merkittävä, voitiin huomioida rangaistusta lieventävänä.
Hovioikeuden tuomiota muutettiin lieventämisperusteen osalta siten, että se otettiin huomioon ja sen seurauksena rangaistusta alennettiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa