» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2015:96 oli kysymys ylimääräisestä muutoksenhausta. Helsingin hovioikeus oli tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta vuonna 2003. A oli velvoitettu korvaamaan valtiolle rikoslain nojalla auton arvo. Autoa oli käytetty rikoksentekovälineenä, koska huumausaine-erä oli ollut kätkettynä autossa. Auto ei kuitenkaan ollut A:n tai hänen rikoskumppaneidensa omistuksessa. Myöhemmin vuonna 2011 B tuomittiin osallisuudesta samaan huumausainerikokseen. Kyseinen auto oli B:n omistuksessa, ja auto oli tuomittu menetetyksi valtiolle. Tästä johtuen A haki tuomion purkamista menettämisseuraamuksen osalta Korkeimmasta oikeudesta.
A vaati purkuhakemuksessaan, että hovioikeuden tuomio auton arvoa koskevan menettämisseuraamuksen osalta puretaan ja että hänet vapautetaan auton arvoa koskevasta menettämisseuraamuksesta. Lisäksi hän vaati, että hänelle palautetaan se, mitä hän on menettämisseuraamuksen johdosta valtiolle suorittanut. A vetosi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohtaan. A:n mukaan auton arvoa ei olisi voitu tuomita menetetyksi, koska jälkikäteen on ilmennyt, että auto oli rikoksen tekemisen aikaan kuulunut yhdelle rikokseen osalliselle ja että auto oli myöhemmin tuomittu rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi. Syyttäjä puolestaan on vaatinut purkuhakemuksen hylkäämistä. Syyttäjän mukaan näytön arviointiin perustuva tuomio ei ole oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu uusi seikka, eli seikka tai todiste, johon ei ole aikaisemmin voitu vedota ja jolla voi olla merkitystä jutun ratkaisun kannalta. Tällaisen seikan perusteella muutoksenhaku on mahdollinen vielä tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen. Syyttäjä myös lausui, että kyse oli omaisuudesta, jonka arvo alenee merkittävästi, joten voitiin kysyä, oliko kyse enää samasta esineestä. Korkeimman oikeuden oli ratkaistava, tuliko hovioikeuden tuomio menettämisseuraamuksen osalta purkaa sen vuoksi, että samaan tekoon osallisen henkilön on sittemmin katsottu omistaneen auton ja kyseinen auto on tuomittu valtiolle menetetyksi.
Korkein oikeus katsoi, että uusi tuomio on tapauksessa sellainen seikka, jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut arvon menettämistä koskevan vaatimuksen hylkäämiseen ensimmäisessä tuomiossa. Korkeimman oikeuden mukaan menettämisseuraamusten tarkoituksena ei ole se, että valtio voisi hyötyä siitä, että menetetyksi tuomitaan rikoksentekoväline ja sen arvo. Rikoslain arvon menettämistä koskeva säännös on toissijainen rikoksentekovälineen menettämistä koskevaan säännökseen nähden. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että tapauksessa oli perusteet hovioikeuden tuomion purkamiselle. Korkein oikeus lausui syyttäjän vaatimukseen, että purkuperustetta arvioitaessa ei tarvitse huomioida sitä, onko auton arvo alentunut. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että menettämisseuraamusta koskeva vaatimus hylättiin A:n osalta ja hänet vapautettiin valtiolle tuomiotusta korvausvelvollisuudesta. Valtio velvoitettiin palauttamaan A:lle se määrä, jonka valtio oli saanut korvauksena A:lta auton arvosta. Tuomiosta voidaan päätellä, että joissakin tapauksissa uusi tuomio voi olla oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu uusi seikka. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan lausunut, että yleensä uusi tuomio ei ole tällainen seikka.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa