» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:68 oli kysymys oikeudesta purkaa tuomio avunannosta päätekijää koskevan syytteen vanhentuessa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä petoksesta sekä B:n ja C:n avunannosta törkeään petokseen. B ja C eivät olleet hakeneet muutosta tuomioon, joten tuomio oli heidän osaltaan saanut lainvoiman. Sen sijaan A oli valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että A:n menettelyn olisi katsottava täyttäneen petoksen tunnusmerkistön, muttei törkeän petoksen tunnusmerkistöä. Hovioikeus kuitenkin katsoi syyteoikeuden petoksen osalta vanhentuneen, joten hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti A:n käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta.
Korkeimmassa oikeudessa oli B:n ja C:n hakemuksen perusteella kysymys siitä, pitikö käräjäoikeuden tuomio avunannosta törkeään petokseen purkaa avunannosta tuomittujen hakijoiden osalta sen johdosta, että hovioikeus oli hylännyt päätekijää koskevan syytteen vanhentuneena. Oikeudenkäymiskaaren mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa silloin kun vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä. Lisäksi lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, kun on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen. Korkeimman oikeuden mukaan tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen sattunut tapahtuma tai tuon ajankohdan jälkeen annettu tuomio ei ole lainkohdan tarkoittama peruste. Täten asiassa oli Korkeimman oikeuden mukaan arvioitava, oliko avunantajan rikosvastuun liitännäisyys päätekoon nähden sellainen poikkeuksellinen seikka, jonka perusteella edellä esitetystä pääsäännöstä pitäisi poiketa.
Korkein oikeus viittasi perusteluissaan lain esitöihin, joiden mukaan avunantajan vastuu yleensä edellyttää, että pääteko täyttää tunnusmerkistön, on oikeudenvastainen ja tahallisena päätekijälle syyksiluettava. Avunantajan rikosvastuun liitännäisyys päätekoon ei kuitenkaan edellytä sitä, että pääteon tulisi olla tekijälleen syyksiluettu. Korkeimman oikeuden mukaan liitännäisyydellä ei siten ollut ratkaisevaa merkitystä tilanteessa, jossa hovioikeuden tuomiostakin ilmeni päätekijän menettelyn olleen tunnusmerkistön mukainen ja syyllisyyttä osoittava. Korkein oikeus myös totesi, ettei saman rikoksen toista osallista koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen pääsääntöisesti voinut perustua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavoin. Korkein oikeus totesi hovioikeuden hylänneen päätekoa koskevan syytteen sillä perusteella, että se oli suorittamassaan näytön arvioinnissa päätynyt pienempään petoksella tavoitellun oikeudettoman hyödyn määrään kuin käräjäoikeus. Korkeimman oikeuden mukaan tämä ei osoittanut pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä eikä kysymys myöskään ollut sellaisesta tilanteesta, jossa hovioikeus ei olisi pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena tai jossa pääteon teonkuvaus olisi hovioikeudessa muuttunut olennaisesti rajoitetummaksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, ettei A:ta koskeva hovioikeuden tuomio ollut lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella käräjäoikeuden B:tä ja C:tä koskeva lainvoimainen tuomio olisi pitänyt purkaa. Korkein oikeus siis hylkäsi hakemuksen.
Kyseessä oli äänestysratkaisu, ja yksi tuomari esitti eriävän mielipiteen. Myös esittelijän mietintö oli osittain erisisältöinen kuin Korkeimman oikeuden ratkaisu. Eriävän kannan esittäneiden mukaan hovioikeuden ratkaisu hylätä syyte avunannon kohteena olevasta rikoksesta vanhentuneena muodosti sellaisen uuden seikan, jonka vuoksi käräjäoikeuden tuomion purkamiseen oli B:n ja C:n osalta lainkohdassa tarkoitettu peruste. Eriävän mielipiteen esittäneet olisivat siis hylänneet B:tä ja C:tä vastaan nostetun syytteen avunannosta törkeään petokseen, vapauttaneet heidät tuomitusta rangaistuksesta ja purkaneet käräjäoikeuden tuomion.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa