» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ilkka Tanner oli hakemuksessaan vaatinut, että sotasyyllisyysoikeuden tuomio puretaan siltä osin kuin Väinö Alfred Tanner oli siinä tuomittu sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain 1 §:n nojalla virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi vankeusrangaistukseen ja rangaistus kumotaan. Kysymys KKO:n toimivallasta käsitellä hakemus.
Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetussa laissa (890/1945; sotasyyllisyyslaki) ei ole säännöksiä, joiden perusteella sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista voitaisiin hakea KKO:lta. Mainittua lakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 54/1945 vp s. 1) ilmenee, että sotasyyllisyysoikeuden toiminta oli tarkoitettu järjestettäväksi valtakunnanoikeudesta voimassa olevien säännösten mukaan, kuitenkin niin, että armahduksen myöntäminen ei olisi riippuvainen sotasyyllisyysoikeuden esityksestä. Tämän mukaisesti sotasyyllisyyslain 7 §:n 1 momentissa säädetään, että mikäli laissa ei ole toisin säädetty, on sotasyyllisyysoikeuteen nähden soveltuvin osin noudatettava, mitä valtakunnanoikeuden ja sen puheenjohtajan toiminnasta on voimassa. Sotasyyllisyyslain 8 §:n 2 momentissa oli puolestaan säädetty, että tuomittujen armahtamisesta on voimassa, mitä tasavallan presidentin armahdusoikeudesta on hallitusmuodossa yleisesti säädetty.
Arvioitaessa oikeutta hakea sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista KKO:lta oli edellä viitattujen lainkohtien perusteella otettava siten huomioon myös se, voitiinko sotasyyllisyyslain säätämisen aikaan hakea valtakunnanoikeuden antaman tuomion purkamista KKO:lta. Sotasyyllisyyslain säätämisen aikana voimassa olleessa valtakunnanoikeudesta annetussa laissa (273/1922) ei ollut säädetty, että valtakunnanoikeuden tuomion purkamista voisi hakea KKO:lta.
Asiassa oli myös otettava huomioon, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun ylimääräistä muutoksenhakua koskevat säännökset koskevat lähtökohtaisesti ylimääräistä muutoksenhakua yleisen tuomioistuimen ratkaisuun. Kun jonkin erityistuomioistuimen ratkaisuun voidaan ylimääräisin muutoksenhakukeinoin hakea muutosta KKO:lta, on tästä säädetty nimenomaisesti asianomaista erityistuomioistuinta koskevassa laissa.
Sotasyyllisyyslain 2 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitetut syytteet käsittelee erityinen sotasyyllisyysoikeus. Sotasyyllisyysoikeus on ollut siten lailla perustettu erityistuomioistuin, jonka osalta mainitussa laissa ei ole säännöstä siitä, että sen tuomion purkamista voitaisiin hakea KKO:lta. Sotaan syyllisten rankaisemista koskevan lain hyväksyminen perustuslain säätämisjärjestyksessä osoittaa, että eduskunnan huomattava enemmistö katsoi sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen välirauhansopimuksen täyttämiseksi niin tärkeäksi, että se oli vallinneissa oloissa tehtävä, vaikka samalla päädyttiin loukkaamaan useita oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita. Kun sotasyyllisyysoikeuden tuomiolla on tällainen poikkeuksellinen tausta, ei ollut perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan sitä ja siihen johtanutta menettelyä tavanmukaisia oloja silmällä pitäen säädettyjen tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta. Mainituilla perusteilla KKO ei ollut toimivaltainen käsittelemään hakemusta sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamisesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa