- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Avioliitossa puolisoilla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus tarkoittaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen avioliiton purkautuessa puolison kuoleman, avioeron tai kumoamisen vuoksi. Avioehtosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa sovitaan, mikä omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin ja mikä omaisuus kuuluu sen ulkopuolelle. Avioliiton päättyessä puolison kuoleman, avioeron tai kumoamisen vuoksi suoritetaan tavallisesti omaisuuden ositus, jossa puolisoiden koko avio-oikeuden alainen omaisuus jakaantuu tasan avioliiton purkautuessa. Avioehtosopimuksella voidaan poiketa avioliittolain pääsäännöstä eli omaisuuden jakamisesta tasan puolisoiden kesken avioliiton purkautuessa. Avioehtosopimuksella voidaan sopia kaiken omaisuuden tai tietyn omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Avioehtosopimuksella voidaan määrätä molempien puolisoiden tai vain toisen puolison avio-oikeudesta. Puolisolle myöhemmin tulevan omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle voidaan myös sopia avioehtosopimuksella.
Avioparin omaisuus on yhteistä ilman avioehtosopimusta
Avioliittolain pääsäännön mukaan puolisoiden koko omaisuus jakaantuu tasan puolisoiden kesken avioliiton päättyessä, sillä molemmilla puolisoilla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avioliitto voi päättyä joko avioeron, kumoamisen tai puolison kuoleman vuoksi.
Mikäli avioparilla ei ole avioehtosopimusta ja avioliitto päättyy avioeron tai kumoamisen vuoksi, suoritetaan omaisuuden ositus. Osituksessa kartoitetaan molempien puolisoiden koko omaisuus, josta vähennetään puolisoiden velat. Näin saadaan tietää kummankin puolison netto-omaisuus. Puolisoiden netto-omaisuudet lasketaan yhteen, jotta saadaan tietää avioparin omaisuuden säästö. Jos puolisoilla ei ole avioehtosopimusta, tulee sovellettavaksi avioliittolain pääsääntö eli omaisuuden jakaminen puoliksi. Näin ollen kummallekin puolisolle kuuluu puolet omaisuuden säästöstä. Se puoliso, joka omistaa enemmän kuin toinen, joutuu antamaan omaa omaisuuttaan tasinkona eli tasauseränä vähemmän omistavalle puolisolle, jotta molemmilla puolisoilla on yhtä paljon omaisuutta. Varakkaampi puoliso voi maksaa tasingon rahana tai muuna omaisuutena.
Mikäli avioparilla ei ole avioehtosopimusta ja avioliitto päättyy puolison kuolemaan, suoritetaan omaisuuden ositus lesken ja vainajan kuolinpesän välillä. Osituksessa määritellään sekä lesken että vainajan netto-omaisuus eli heillä olevista varoista vähennetään heillä olevat velat. Jotta avioparin omaisuuden säästö saadaan selville, lasketaan yhteen lesken ja vainajan netto-omaisuudet. Jos leskellä ja ensiksi kuolleella puolisolla ei ole avioehtosopimusta, kuuluu lähtökohtaisesti sekä leskelle että vainajan kuolinpesälle puolet koko omaisuuden säästöstä. Mikäli ensiksi kuollut puoliso on ollut varakkaampi kuin leski, joutuu kuolinpesä maksamaan leskelle tasinkoa, jotta leskellä ja kuolinpesällä on yhtä paljon omaisuutta. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa leski on varakkaampi kuin ensiksi kuollut puoliso. Varakkaammalla leskellä on oikeus olla luovuttamatta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison kuolinpesälle. Tätä kutsutaan lesken tasinkoprivilegiaksi eli lesken tasinkoetuoikeudeksi.
Mistä avioehtosopimuksessa voidaan sopia?
Avioehtosopimuksella voidaan poiketa avioliittolain pääsäännöstä eli omaisuuden jakamisesta tasan puolisoiden kesken avioliiton päättyessä. Avioehtosopimukset voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: avio-oikeuden kokonaan poissulkevaan avioehtosopimukseen, osittaiseen avioehtosopimukseen ja yksipuoliseen avioehtosopimukseen. Avio-oikeuden kokonaan poissulkevalla avioehtosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa molempien puolisoiden avio-oikeus on suljettu kokonaan pois. Esimerkiksi avioliiton solmimisen jälkeen kummallakaan puolisolla ei ole oikeutta toisen nykyiseen tai tulevaan omaisuuteen. Jos puolisot tekevät kokonaan avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen, lähtökohtaisesti sopimus koskee sekä puolisoilla jo olevaa omaisuutta että sopimuksen jälkeen hankittua omaisuutta. Jos puolisoilla on kokonaan avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimus ja avioliitto päättyy puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, tehdään omaisuuden osituksen sijasta avioparin omaisuuden erottelu. Omaisuuden erottelussa kumpikin puoliso, tai leski ja vainajan kuolinpesä, saavat pitää oman omaisuutensa.
Osittaisella avioehtosopimuksella tarkoitetaan avioehtosopimusta, jossa on määräys siitä, että tietty omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi avioliiton solmittuamme kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta omaisuuteen, joka puolisoilla on ollut ennen avioliiton solmimista. Jos avioparilla on osittainen avioehtosopimus ja avioliitto päättyy puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, tehdään yhdistetty avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositus sekä avio-oikeuden ulkopuolelle jääneen omaisuuden erottelu. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden osituksessa omaisuus jakaantuu puoliksi molemmille puolisoille. Sen omaisuuden osalta, joka avioehtosopimuksella on suljettu ulkopuolelle, suoritetaan erottelu eli omaisuus kuuluu sille puolisolle, jonka omaisuutta se on. Poikkeuksen avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakaantumisesta tasan puolisoiden kesken muodostaa tilanne, jossa avioliitto on päättynyt puolison kuolemaan ja leskellä on enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin ensiksi kuolleella puolisolla. Varakkaammalla leskellä on oikeus olla maksamatta tasinkoa eli avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää ensiksi kuolleen puolison kuolinpesälle.
Yksipuolisella avioehtosopimuksella tarkoitetaan avioehtosopimusta, jossa määrätään vain toisen puolison tietyn omaisuuden tai koko omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi Mikolla ei ole avio-oikeutta mihinkään Maijan omistamaan omaisuuteen. Jos avioparilla on yksipuolinen avioehtosopimus ja avioliitto päättyy puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, suoritetaan yhdistetty avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositus ja avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle jääneen omaisuuden erottelu. Sen omaisuuden osalta, joka avioehtosopimuksella on suljettu ulkopuolelle, suoritetaan erottelu eli omaisuus kuuluu sille puolisolle, jonka omaisuutta se on. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden osituksessa jaetaan omaisuus puoliksi molemmille. Käytännössä yksipuolinen avioehto voi tarkoittaa tilannetta, että avioliiton päättyessä toinen saa pitää itsellään koko omaisuutensa, joka on suljettu avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle. Toisen puolison omaisuus kuuluu puolestaan avio-oikeuden piiriin ja jakaantuu puoliksi molemmille puolisoille.
Samassa avioehtosopimuksessa voi olla myös useampia määräyksiä avio-oikeuden laajuudesta. Esimerkiksi Maijalla on avio-oikeus Mikon omistamaan kesämökkiin, mutta Mikolla ei ole avio-oikeutta Maijan omaisuuteen. Avioehtosopimuksen määräykset voivat koskea puolisoilla jo olemassa olevan omaisuuden lisäksi myös myöhemmin heidän saamaansa omaisuutta. Esimerkiksi kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison tulevaisuudessa perintönä tai lahjana saamaan omaisuuteen. Avioehtosopimuksen määräyksillä voidaan sopia myös omaisuuden sijaan tulleen omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun puoliso omistaa veneen avioehtosopimusta laadittaessa ja hän myöhemmin myy veneen ja saa siitä rahaa. Veneen myynnistä saadut rahat ovat niin kutsuttua sijaan tullutta omaisuutta, eivätkä ne kuulu sopimuksen mukaan avio-oikeuden alaan. Avioehtosopimuksella voidaan määrätä myös omaisuuden tuoton kuulumisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi puolison omistaman huoneiston vuokratulot ovat omaisuuden tuottoa, jotka voidaan sopia kuuluvan avio-oikeuden ulkopuolelle. Lisäksi avioehtosopimuksessa voidaan sopia, että avio-oikeus suljetaan pois vain avioliiton päättyessä avioeroon. Esimerkiksi me allekirjoittaneet sopijapuolet sovimme, että mikäli avioliittomme päättyy avioeroon, ei kummallakaan meistä ole avio-oikeutta mihinkään toiselta tulleeseen omaisuuteen.
Avioehtosopimuksen tiukat muotomääräykset
Avioliittolaissa on asetettu tiukat muotomääräykset avioehtosopimukselle. Avioehtosopimuksen voivat tehdä joko kihlakumppanit ennen avioliittoa tai puolisot avioliiton aikana.
Jotta avioehtosopimus katsotaan päteväksi, sen tulee olla:
- kirjallinen,
- päivätty,
- allekirjoitettu,
- kahden esteettömän todistajan todistama ja
- rekisteröity.
Ensinnäkin avioehtosopimus on tehtävä avioliittolain mukaan kirjallisesti. Toiseksi avioehtosopimuksessa tulee olla päiväys. Kolmanneksi molempien puolisoiden tai kihlakumppaneiden on allekirjoitettava avioehtosopimus. Neljänneksi kahden esteettömän eli puolueettoman henkilön tulee todistaa puolisoiden tai kihlakumppaneiden allekirjoitukset oikeaksi eli henkilöiden itsensä tekemäksi. Esteellisiä henkilöitä todistajaksi ovat ainakin puolisoiden nykyiset tai entiset aviopuolisot, vanhemmat, lapset ja sisarukset. Lisäksi esteellisiä ovat henkilöt, joilla on muu parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde puolisoihin sekä alle 15-vuotiaat henkilöt ja henkilöt, joiden henkinen toiminta on häiriintynyt niin, etteivät he ymmärrä todistamisen merkitystä. Viidenneksi avioehtosopimus tulee voimaan vasta, kun se on rekisteröity Digi- ja väestötietovirastossa tai Ahvenanmaan valtionvirastossa. Avioliiton aikana avioehtosopimuksen rekisteröinti on mahdollista milloin vain. Sopimusta ei kuitenkaan enää rekisteröidä, mikäli avioero on vireillä tai avioliitto on päättynyt puolison kuoleman vuoksi. Jos avioehtosopimus tehdään ennen avioliittoa, kihlakumppanit eivät voi rekisteröidä sopimusta Digi- ja väestötietovirastossa ennen avioliiton solmimista. Mikäli avioehtosopimus ei täytä kaikkia avioliittolain määräyksiä, se on pätemätön eikä sen vuoksi sido avioliiton päättyessä omaisuuden osituksessa.Avioehtosopimusta ei myöskään voda hyväksyä, jos se on jätetty sen jälkeen kun avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva asia on jätetty vireille.
Voiko avioehtosopimusta muuttaa?
Avioehtosopimusta voidaan muuttaa. Aiemman avioehtosopimuksen muutosta varten täytyy laatia uusi avioehtosopimus. Uuden avioehtosopimuksen täytyy täyttää avioliittolain edellä mainitut muotomääräykset. Uusi avioehtosopimus täytyy myös rekisteröidä ennen avioliiton päättymistä Digi- ja väestötietoviranomaisessa tai Ahvenanmaan valtionvirastossa. Uutta avioehtosopimusta ei voida enää rekisteröidä, jos avioero on tullut vireille tai avioliitto on päättynyt toisen puolison kuoleman vuoksi. Jos uusi sopimus on jätetty liian myöhään rekisteröitäväksi, se ei tule voimaan. Avioehtosopimuksella poissuljettu avio-oikeus voidaan palauttaa laatimalla uusi avioehtosopimus, jossa puolisot sopivat avio-oikeuden palauttamisesta.
Ositusta voidaan sovitella
Avioliiton päättyessä puolison kuolemaan, avioeroon tai kumoamiseen suoritetaan tavallisesti omaisuuden ositus, jossa puolisoiden koko avio-oikeuden alainen omaisuus jakaantuu tasan avioliiton purkautuessa. Osituksen sovittelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksittäistapauksessa poiketaan kohtuusperusteilla niistä säännöistä, joita muuten tulisi osituksessa noudattaa. Osituksen sovitteluun on avioliittolain mukaan tiukat kriteerit. Osituksen sovittelussa voidaan kohtuullistaa pätevän avioehtosopimuksen määräyksiä. Avioehtosopimusta voidaan kohtuullistaa osituksen sovittelussa esimerkiksi niin, että avio-oikeuden ulkopuolelle suljettu omaisuus määrätään avio-oikeuden alaiseksi joko kokonaan tai osittain.
Ositusta avioliittolain mukaan voidaan sovitella kahdessa eri tilanteessa. Ensinnäkin ositusta voidaan sovitella, jos ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen. Esimerkiksi tällainen tilanne voi syntyä, kun puolisoilla on avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus ja puolisoiden varallisuuserot ovat suuret ja heillä on takanaan pitkä avioliitto. Tässä tilanteessa voisi kohtuuton lopputulos olla se, että vähemmän omistavalle puolisolle ei jäisi avioliiton päättyessä ollenkaan omaisuutta tai sitä jäisi todella vähän.
Toiseksi ositusta voidaan avioliittolain mukaan sovitella tilanteessa, jossa puoliso saisi perusteetonta etua itselleen. Esimerkiksi tällainen tilanne voi olla avioliiton päättyessä avioeron vuoksi, jos puolisoilla ei ole avioehtosopimusta, heidän varallisuuseronsa on suuri ja avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa. Tällaisessa tilanteessa voi vähävaraisempi puoliso saada avio-oikeuden kautta suuren määrän omaisuutta osituksessa tasinkona ja näin saada perusteetonta taloudellista etua itselleen. Avioliittolain puolittamisperiaatteesta poikkeaminen on katsottu sitä oikeudenmukaisemmaksi, mitä lyhyemmästä avioliitosta on kyse, sillä pikaisissa avioliitoissa ei puolisoille ole kertynyt yhteistä omaisuutta, vaan molempien puolisoiden omaisuudet ovat peräisin avioliittoa edeltävältä ajalta. Ositusta soviteltaessa otetaan huomioon puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Osituksella on tarkoitus tasata jo kertynyttä varallisuutta huomioiden se, mitä avioliiton kestäessä on tapahtunut. Puolisoiden myöhemmin saamat ennakoidut tulot tai puolisoiden tuloerot eivät oikeuta osituksen sovitteluun
Avioehtosopimuksen pätemättömyys
Avioehtosopimuksen pätevyys ratkaistaan vasta omaisuuden osituksessa tai erottelussa, ei vielä avioliiton aikana. Vaikka avioehtosopimuksessa olisi virhe, esimerkiksi muotovirhe, katsotaan sopimus päteväksi, jos virheeseen ei vedota tai virhe hyväksytään. Pätevää avioehtosopimusta voidaan sovitella avioliittolain nojalla osituksen sovittelussa, kuten edellä kävi ilmi, jos sopimus johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen tai puoliso saa perusteetonta etua. Tämän lisäksi avioehtosopimuksen pätevyys on myös mahdollista riitauttaa omaisuuden osituksessa tai erottelussa. Sopimus voi olla pätemätön, jos puoliso ei ole ollut oikeustoimikelpoinen sopimusta laadittaessa. Esimerkiksi osituksessa voidaan julistaa tehty avioehtosopimus pätemättömäksi sen vuoksi, ettei puoliso ollut oikeutettu solmimaan avioehtosopimusta, koska hänelle määrätty edunvalvoja ei ole antanut siihen kirjallista suostumusta. Sen lisäksi sopimus voi olla pätemätön oikeustoimilain nojalla ja se voidaan riitauttaa, jos puolison tahdonmuodostuksessa on ollut merkittävä puute sopimuksen laatimis- ja allekirjoittamishetkellä. Puolison tahdonmuodostuksen merkittävillä puutteilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kun avioehtosopimuksen allekirjoittamisessa on käytetty painostusta, taivuttelua, pakkoa tai hengen tai terveyden vaaraa. Sopimuksen pätevyys voidaan riitauttaa myös tilanteessa, jos toinen puoliso on käyttänyt hyväkseen toisen puolison ymmärtämättömyyttä tai riippuvuutta itsestään. Myös silloin voidaan avioehtosopimus riitauttaa, jos toinen puoliso on käyttäytynyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti esimerkiksi käyttämällä hyväkseen puolison korkeaa ikää tai sairautta. Nämä tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia ja väite sopimuksen pätemättömyydestä vaatii perusteluja ja todisteita tuekseen, jotta se voi menestyä.
Tämän lisäksi avioehtosopimus voi olla pätemätön siinä olevan muotovirheen perusteella. Digi-ja väestötietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto ei tutki sopimuksen muodollista pätevyyttä rekisteröidessään avioehtosopimuksia. Näin ollen sopimukseen on voinut jäädä muotovirhe, johon puolisolla on oikeus vedota myöhemmin. Edellisten lisäksi avioehtosopimuksen ehto voi olla virheellinen, tulkinnanvarainen tai epäselvä. Avioehtosopimuksen ehdot eivät saa olla lain tai hyvän tavan vastaisia. Avioehtosopimuksen ehdon tulkinnassa noudatetaan sopimusten yleisiä tulkintaperiaatteita.
Avioehtosopimus kansainvälisessä avioliitossa
Avioliiton kansainvälisestä liittymästä puhutaan silloin, kun avioliittoon liittyy useamman kuin yhden valtion lainsäädäntöä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun puolisot ovat eri maan kansalaisia tai muuttavat avioliiton aikana toiseen valtioon. Jos avioliitossa on kansainvälinen tausta, siihen saatetaan esimerkiksi osituksen, avioehtosopimusten määräysten, pätevyyden tai muotovaatimusten osalta soveltaa muun valtion kuin Suomen lakia. Aviopuolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan Suomen avioliittolain mukaan sen valtion lakia, jonne puolisoille on muodostunut kotipaikka avioliiton solmimisen jälkeen. Jos puolisot ovat myöhemmin muuttaneet toiseen valtioon, tulee sovellettavaksi sen valtion laki, jossa puolisot ovat asuneet vähintään viisi vuotta. Toisen valtion lakia sovelletaan kuitenkin heti, jos kumpikin puoliso on kyseisen valtion kansalainen tai puolisoilla on aiemmin avioliiton aikana ollut siellä kotipaikka.
Ennen avioliiton solmimista kihlakumppanit tai avioliiton solmimisen jälkeen puolisot voivat sopimuksella kuitenkin määrätä, minkä valtion lakia heidän välisiinsä aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan. Sopimuksen tulee olla kirjallinen, jotta se katsotaan päteväksi. Avioliittolain mukaan puolisot voivat sopimuksella määrätä puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaksi sen valtion lain, jossa jommallakummalla puolisolla on kotipaikka, tai jonka kansalaisia sopimusta tehtäessä he ovat. Puolisot voivat myös sopimuksella määrätä sen valtion lain sovellettavaksi, missä kummallakin puolisolla on viimeksi ollut kotipaikka, jos toisen tai molempien puolisoiden kotipaikka on avioliiton aikana siirtynyt valtiosta toiseen. Lain valintaa koskevan sopimuksen peruuttaminen ja muuttaminen tulee tehdä aina kirjallisesti. Jos puolisoiden avioliitolla on kansainvälinen tausta ja puolisoilla on tarvetta omien oikeuksiensa selvittämiseksi tai avioehtosopimuksen tekemiseksi, on hyvä käyttää asiantuntijan apua ja kääntyä kansainvälistä oikeutta tuntevan lakimiehen puoleen.
Yhteenveto
- Avioliitossa puolisoilla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus tarkoittaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen avioliiton purkautuessa puolison kuoleman, avioeron tai kumoamisen vuoksi.
- Avioehtosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa sovitaan, mikä omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin ja mikä omaisuus kuuluu sen ulkopuolelle.
- Avioliiton päättyessä puolison kuoleman, avioeron tai kumoamisen vuoksi suoritetaan tavallisesti omaisuuden ositus, jossa puolisoiden koko avio-oikeuden alainen omaisuus jakaantuu tasan tai avioehdin mukaisesti avioliiton purkautuessa.
- Avioliiton päättyessä puolison kuolemaan, avioeroon tai kumoamiseen suoritetaan tavallisesti omaisuuden ositus, jossa puolisoiden koko avio-oikeuden alainen omaisuus jakaantuu tasan avioliiton purkautuessa. Osituksen sovittelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksittäistapauksessa poiketaan kohtuusperusteilla niistä säännöistä, joita muuten tulisi osituksessa noudattaa.
- Avioehtosopimuksen pätevyys ratkaistaan vasta omaisuuden osituksessa tai erottelussa, ei vielä avioliiton aikana.
- Kansainvälisessä liittymässä, eli tilanteessa jossa avioliittoon liittyy useamman kuin yhden valtion lainsäädäntöä, sovelletaan sitä lakia, jossa puolisot ovat asuneet vähhuntään viisi vuotta.
Summary in English
- In marriage, the spouses have legal marital right to each other's property. Marital right refers to a spouse's right to the other spouse's property when the marriage ends due to divorce, death of a spouse or annulment.
- A prenumptial agreement is a contract that determines which property is subject to the marital right and which is not
- When a marriage ends due to divorce, death of a spouse or annulmentthe property is usually divided equally between the sposes, unless specified otherwise in the prenumptial agreement
- In international marriages where the laws of more than one country are involved, the law of the country where the spouses have resided for atleast five years is to be applied.
- The validity of an prenumptial agreement is determined only during the division of the property or during the separation, not during the marriage itself.
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Kuka voi tehdä avioehtosopimuksen?
Avioehtosopimuksen voi tehdä täysi-ikäinen henkilö, joka on menossa naimisiin tai on jo avioliitossa. Jos avioehtosopimusta solmivalle puolisolle on määrätty edunvalvoja, on edunvalvojan hyväksyttävä kirjallisesti tehty avioehtosopimus. Kumpikaan puolisoista ei voi tehdä avioehtosopimusta yksinään. Avioehtosopimukseen tarvitaan molempien puolisoiden suostumus. Avioehtosopimuksen voi laatia itse, mutta siihen kannattaa käyttää asiantuntijan apua. Asiantuntevan lakimiehen avulla voidaan varmistaa, että laadittu sopimus vastaa molempien puolisoiden yhteistä tarkoitusta.
2. Mikä merkitys avioehtosopimuksella on avioliiton aikana?
Avioehtosopimuksen merkitys ei näy avioliiton aikana. Avioehtosopimuksen merkitys tulee näkyviin vasta avioliiton purkautuessa puolison kuoleman tai avioeron vuoksi.
Aiheesta muualla
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
Avioehtosopimuksen voi tehdä itse, mutta siihen kanattaa käyttää ammattilaisen apua, sillä avioehtosopimus voi olla pätemätön siinä olevan muotovirheen perusteella.
Pätevää avioehtosopimusta voidaan sovitella avioliittolain nojalla osituksen sovittelussa, jos sopimus johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen tai puoliso saa perusteetonta etua.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa