Minilex - Lakipuhelin

Vapauteen kohdistuvat pakkokeinot


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Rikosprosessuaaliset pakkokeinot ovat toimenpiteitä, joilla pyritään turvaaman koko rikosprosessin kulkua. Pakkokeinoilla puututaan yksilöiden lailla suojattuihin oikeushyviin kuten henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapauteen, kotirauhaan sekä liikkumisvapauteen. Pakkokeinoihin turvautuminen edellyttää joko rikosta tai epäiltyä rikosta. Niitä voidaan käyttää kaikissa rikosprosessin vaiheissa (esitutkinnan aikana, syyteharkinnan aikana, rikosoikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen). Pakkokeinoilla voidaan muun muassa turvata se, ettei rikoksesta epäilty tai syytetty pääse pakenemaan ja, että rikokseen perustuva vahingonkorvaus saadaan pantua täytäntöön. Rikosprosessuaaliset pakkokeinot voidaan jakaa vapauteen kohdistuviin, muuhun kuin vapauteen kohdistuviin ja salaisiin pakkokeinoihin. Tässä tekstissä keskitytään vain vapauteen kohdistuviin pakkokeinoihin.

Oikeusjärjestelmämme tuntee viisi vapauteen kohdistuvaa pakkokeinoa. Näitä ovat kiinniottaminen, nouto, pidättäminen, vangitseminen ja matkustuskielto. Nämä kaikki rajoittavat niiden kohteeksi joutuneen henkilön vapautta.
Kiinniottaminen tarkoittaa verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn henkilön kiinniottamista poliisille luovuttamista varten. Poliisimies saa ottaa kiinni myös rikoksesta epäillyn, joka on määrätty pidätettäväksi tai vangittavaksi. Lähtökohtaisesti kiinniotto-oikeus kuuluu poliisimiehelle tai muulle siihen oikeutetulle virkamiehelle, mutta tietyissä tilanteissa kenellä tahansa on oikeus ottaa henkilö kiinni poliisille luovuttamista varten niin sanotun yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella. Poliisimiehen suorittama kiinniottaminen voi sisältää itse kiinniottamisen ohella henkilön kuljettamisensa poliisiasemalle tai muuhun paikkaan, jossa esitukinta suoritetaan, kiinniotetun henkilön henkilöllisyyden selvittämisen, kuulustelun sekä muut mahdolliset esitutkintatoimenpiteet.

Nouto tai tuominen tarkoittaa henkilön tuomista fyysistä pakkoa käyttäen viranomaisen eteen silloin, kun hän kutsun saatuaan niskoittelee eli jättää saapumatta paikalle ilman hyväksyttävää syytä. Rikosprosessissa noutaminen voi tapahtua sekä esitutkintaan, tuomioistuinkäsittelyyn tai muun viranomaisen eteen. Nouto kuuluu yleensä poliisille, joka suorittaa noudon noutomääräyksen saatuaan.

Pidättämisellä rikoksesta epäillyn vapaus riistetään joksikin aikaa. Pidättämisen tarkoituksena on yleensä turvata esitutkintaa, mutta sitä voidaan käyttää myös tuomioistuinkäsittelyn turvaamiseksi sekä epäillyn hallussa pitämiseksi mahdollista myöhempää vangitsemista varten.

Vangitsemisella rikoksesta epäillyn vapaus riistetään pitämällä hänet säilössä esitutkinnan loppuvaiheen, oikeudenkäynnin ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Vangitsemisesta päättää aina tuomioistuin ja se on vapauteen kohdistuvista pakkokeinoista kaikkein ankarin.

Matkustuskiellolla rajoitetaan rikoksesta epäillyn liikkumista. Sillä pyritään estämään rikoksesta epäillyn pakenemista sekä rikollisen toiminnan jatkamista. Matkustuskieltoa pidetään pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtona. Rikoksesta epäilty voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä määrätä näiden sijaan matkustuskieltoon.

Lisätietoa erilaisista pakkokeinoista ja niihin liittyvistä rajoituksista löydät Minilexin muista artikkeleista. Voit tarvittaessa kääntyä myös lakimiespuhelimen puoleen.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »