Minilex - Lakipuhelin

Pakkokeinot ja vangitseminen


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Vangitseminen on pakkokeino, jossa rikoksesta epäiltyä pidetään säilössä esitutkinnan loppuvaiheen sekä syytejutun oikeudenkäynnin ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Vangitsemistoimivalta on yksinomaan tuomioistuimilla. Se tarkoittaa sitä, että vangitsemispäätöksen tekee aina tuomioistuin. Vangitsemisen tarkoitus voi olla kolmenlainen: paon estäminen, todisteiden hävittämisen ja sotkemisen tai todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden painostamisen estäminen sekä rikollisen toiminnan jatkamisen estäminen.

Laissa ei ole asetettu enimmäiskestoaikaa vangittuna pitämiselle. Näin ollen vangitseminen tarkoittaa usein pitkääkin vapaudenmenetystä ja on siis pakkokeinoista ankarin. Vangitseminen voi tapahtua joko ennen tuomion antamista tai tuomion antamisen jälkeen. Molemmille tapauksille on laissa säädetty omat edellytyksensä.

Ennen tuomiota tapahtuvan vangitsemisen edellytyksenä on, että vangittavaa todennäköisin syin epäillään rikoksesta. Erityisinä edellytyksinä on lisäksi määritelty, että rikoksesta seuraa vähintään yhden vuoden vankeusrangaistus ja että on syytä epäillä, että vangittu pakenisi, peittelisi jälkiään tai jatkaisi rikosten tekemistä.

Tuomitun vangitsemisessa keskeinen peruste on henkilölle tuomittu ehdoton vankeusrangaistus.

Ketään ei kuitenkaan saa vangita tai pitää edelleen vangittuna, jos se on kohtuutonta asian laadun taikka rikoksesta epäillyn tai tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi. Myöskään alle 15-vuotiaana tehdystä rikoksesta epäiltyä ei saa vangita.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »