Minilex - Lakipuhelin

Vangitsemisen kohtuuttomuus


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Vangitsemisella tarkoitetaan yleensä sitä, että se, jota epäillään rikoksesta, ensin otetaan kiinni. Sen jälkeen kiinniotettu pidätetään. Kun aiotaan vielä vangita pidätetty, täytyy vangitsemisvaatimus esittää tuomioistuimelle. Vangitsemisvaatimus on esitettävä viipymättä ja viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen kello kahtatoista. Toisin sanoen, vangitseminen on teknisesti eri asia, kuin kiinniottaminen tai pidättäminen.

Ketään ei voida vangita ilman vangitsemisen edellytysten käsilläoloa.  Jotta ketään voidaan vangita, tarvitaan ensinnäkin tietty todennäköisyys siitä, että vangittava on todennäköisin syin rikoksen tehnyt. Käsillä on siis oltava todennäköiset syyt epäillyn syyllistymisestä rikokseen. Täyttä varmuutta syyllisyydestä ei kuitenkaan edellytetä. Lisäksi vaaditaan, että rikoksesta tuomittava enimmäisrangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja että vangittavan uskotaan joko muun muassa pakenevan, peittävän jälkiään, sotkevan todistusaineistoa tai jatkavan rötösten tiellä.

Kuitenkin, mikäli tutkinnan alla on rikos, josta seuraa vähintään kaksi vuotta vankeutta, on yleensä päivänselvää, että vangittava pyrkii esimerkiksi pakenemaan. Näin ollen, voimassa on sääntö, että kun rikoksesta on seuraamuksena vähintään kaksi vuotta vankeutta, pelkästään todennäköinen olettamus vangittavan syyllisyydestä riittää ilman sen kummempia selvityksiä epäillyn aikeista.

Jos kuitenkaan kukaan ei vaadi rikosasian vastaajaa vangittavaksi, ei kyseistä henkilöä voi tuomioistuin oma-aloitteisesti vangita. Toisin sanoen, vangitsemista pitää pyytää tuomioistuimelta esittämällä vangitsemisvaatimus. Vangitsemisvaatimuksen perusteella tuomioistuin voi vasta antaa vangitsemismääräyksen. Vangitsemismääräys on täten lupa epäillyn tai tuomitun vangitsemiselle.

Vangitsemiseen oikeutettu virkamies esittää vangitsemisvaatimuksen tuomioistuimelle. Vangitsemisvaatimus on otettava tuomioistuimessa käsittelyyn viipymättä. On korostettava edelleen, että vangita ei voida ilman tuomioistuimen määräystä, vaan nimenomaan tuomioistuin antaa vangitsemismääräyksen.

Tässä voidaan ensinnäkin jaotella vangitsemisen ajankohta kahteen vaiheeseen. Vangita voidaan ensinnäkin joko ennen tuomion antamista tai toisekseen jo rikoksesta tuomittu.

Jotta pidätetty ei tulisi kuitenkaan vangituksi kovin yhtäkkiä, pitää vangitsemisvaatimuksesta ilmoittaa pidätetylle ja hänen avustajalleen. Heille pitää toimittaa kiireesti vangitsemisvaatimusasiakirjat.

Toisaalta kannattaa havaita, että ketään ei saa vangita, ellei sille ole puolustettavia syitä. Puolustettavuuden arvioinnissa huomioidaan muun muassa rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys, aiheutuuko rikoksesta epäillylle tai muille oikeuden loukkauksia vangitsemisen johdosta sekä muut asian kannalta merkitykselliset seikat.

Vangitsemisen kohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että vangitseminen ei ole kohtuullista huomioiden asian laatu, rikoksesta epäillyn tai tuomitun ikä tai muut henkilökohtaiset olosuhteet. Voimassa on nimenomaisesti lakisääteinen kohtuuttoman vangitsemisen kielto.

Se, onko vangitseminen kussakin tilanteessa kohtuutonta vai ei, riippuu muun muassa muista seuraamuksista, joita vangitsemisesta päämiehelle aiheutuu. Kohtuuttomuutta arvioitaessa seuraukset tulee toisaalta suhteuttaa myös odotettavissa olevaan rangaistukseen.

Esimerkiksi tutkittavana olevan rikoksen laatu vaikuttaa kohtuuttomuusarviointiin. Jos on muun muassa syytä olettaa, että epäilty ryhtyy hävittämään todisteita, ellei häntä pikaisesti vangita, saattaa vangitseminen olla tarpeen. Esimerkiksi talousrikosten kohdalla on todennäköistä, että vanki ryhtyy hävittämään todisteita, koska niihin yleensä liittyy runsaasti hävitettävissä olevaa, merkityksellistä näyttömateriaalia. Tällöin epäilty on syytä vangita.

Myös vangittavaan henkilöön itseensä liittyvät tekijät saattavat aiheuttaa vangitsemisen muodostumisen kohtuuttomaksi kyseisen henkilön kohdalla. Esimerkiksi vakavasti sairasta tai korkeassa iässä olevaa henkilöä ei välttämättä saa vangita. Tällöin pyritään vangitsemisen sijasta käyttämään lievempänä keinona esimerkiksi matkustuskieltoa. Toisaalta myös vangittavaksi vaaditun vaille huoltoa jäävät lapset saattavat johtaa vangitsemisen kohtuuttomuuteen kyseisissä olosuhteissa. Vangitseminen voi toisaalta johtaa esimerkiksi työpaikan menettämiseen.

Kohtuuttomasta vankeudesta voi anoa vahingonkorvausta, kuten silloin, kun vapaudenmenetys on ollut perusteeton. Esimerkiksi tuomioistuimen päätös tai syyttäjän päätös syyttämättä jättämisestä osoittaa vapaudenmenetyksen olevan aiheeton. Korvausta ei kuitenkaan myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää nimenomaisesti hakea.

On aina hyvä olla tietoinen omista oikeuksistaan. Toisaalta lain koukerot voivat olla itselle niin vaikeita asioita lähestyä, että nopea apu toisi helpotusta… Tartu siis puhelimeen ja kysy lisää lakimieheltämme! Hän avaa sinulle lain kiemurat kokemuksen syvällä rintaäänellä.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »