Minilex - Lakipuhelin

Pakkokeinolaki ja vangitseminen


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Vangitseminen merkitsee vapaudenriistoa eli henkilön perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumista. Henkilön oikeusturvan ja perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumisen vuoksi vangitsemisen perusteet on määriteltävä nimenomaisesti laissa. Säännösten on oltava mahdollisimman täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Kuten muista rikosprosessuaalisista pakkokeinoista, myös vangitsemisesta säädetään vuonna 2014 uudistetussa pakkokeinolaissa. Vangitsemista käsittelevät pakkokeinolain 2-3 luvut.

Pakkokeinolain 2 luvussa säädetään rikoksesta epäillyn ja rangaistukseen tuomitun vangitsemisen edellytyksistä sekä uudelleen vangitsemisesta. Lisäksi 2 lukuun sisältyy vangitun oikeusturvaa takaava kohtuuttoman vangitsemisen kielto ja vaatimus vangitsemisvaatimuksen ilmoittamisesta pidätetylle ja hänen avustajalleen. Sen sijaan pakkokeinolain 3 luvussa säädetään tuomioistuinmenettelystä vangitsemisasioissa. Lain 3 luvussa määritellään esimerkiksi vangitsemisesta päättävä viranomainen sekä vangitsemisvaatimuksen tekijä, muoto ja tekemisajankohta. Lisäksi kyseisessä luvussa säädetään vangitsemisvaatimuksen käsittelystä yleisesti, eri tahojen kuulemisesta ja esitettävästä selvityksestä. 3 lukuun sisältyy myös täytäntöönpanoon, muutoksenhakuun ja tiettyihin erityistilanteisiin liittyviä säännöksiä.

Pakkokeinolaki sisältää siis varsin yksityiskohtaista sääntelyä, jonka oikea ja täsmällinen ymmärtäminen sekä soveltaminen edellyttävät asiantuntijan apua. Näin ollen oikeudenmenetysten välttämiseksi kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa