Minilex - Lakipuhelin

Vangitseminen


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Vangitseminen on yksi rikosprosessuaalisista pakkokeinoista. Vangitseminen kohdistuu kiinniottamisen ja pidättämisen tavoin henkilökohtaiseen vapauteen eli puuttuu henkilön perus- ja ihmisoikeuksiin. Juuri perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumisen ja henkilön oikeusturvan vuoksi vangitsemisen on aina perustuttava nimenomaisiin, täsmällisiin ja tarkkarajaisiin lain säännöksiin. Kuten muista rikosprosessuaalisista pakkokeinoista, myös vangitsemisesta säädetään pakkokeinolaissa.

Vangitseminen puuttuu voimakkaimmin ihmisen henkilökohtaiseen vapauteen, joten siitä päättäminen kuuluu aina tuomioistuimelle eli käytännössä käräjäoikeudelle. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vangitsemisesta päättää yleensä se tuomioistuin, joka on toimivaltainen syyteasiassa. Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä ja vangitsemisvaatimus on otettava käsiteltäväksi viipymättä. Rikoksesta epäillyn vangitsemisen asialliset edellytykset vastaavat lähtökohtaisesti pidättämisen edellytyksiä. Tietyin edellytyksin myös rikoksesta jo tuomitun vangitseminen ja uudelleen vangitseminen ovat mahdollisia.

Mielivaltaisen vangitsemisen estämiseksi ja rikoksesta epäillyn sekä tuomitun oikeusturvan takaamiseksi laissa on nimenomaisesti kielletty kohtuuton vangitseminen. Täten vangitsemisesta päätettäessä on otettava huomioon asian laatu sekä rikoksesta epäillyn tai tuomitun ikä ja muut henkilökohtaiset olosuhteet. Joka tapauksessa alle 15-vuotiaana tehdystä rikollisesta teosta epäiltyä ei saa vangita. Lisäksi vangittavaksi vaaditulla on oikeus tulla kuulluksi. Oikeusturvan takeena toimii myös vangitun mahdollisuus kannella päätöksestä, jolla hänet on vangittu tai määrätty pidettäväksi edelleen vangittuna.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa