» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse siitä, oliko syyteoikeus vanhentunut kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen tekemän kirjapitorikoksen osalta, sekä veroviraston vaatimasta vahingonkorvauksesta.
Virallinen syyttäjä vaati G:lle rangaistusta kirjanpitorikoksesta, sillä tämä oli merkinnyt Asianajotoimisto Ky:nsä kirjanpitoon tahallaan virheellisiä tietoja, Oy S:n palkkakustannuksia, ja olennaisesi siten vaikeuttanut toimiston taloudellisen tuloksen ja aseman hahmottamista. Lisäksi G:tä syytettiin kahdesta törkeästä veropetoksesta, sillä tämä oli toimittanut Uudenmaan verovirastolle virheellisiä tietoja yrityksensä varallisuudesta tavoitellen huomattavaa taloudellista etua. Uudenmaan verovirasto vaati G:ltä vahingonkorvauksia.
Käräjäoikeus katsoi, että G:n tekemä kirjanpitorikos jatkui vielä silloinkin, kun tämä allekirjoitti veroilmoitukseen liittämänsä virheelliseksi tietämänsä tilinpäätöksen. Oikeus tuomitsi G:n kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen. Törkeiden veropetosten osalta käräjäoikeus katsoi, ettei G:n tekoa voida kokonaisuutena pitää niin moitittavana, että tämä voitaisiin todeta syylliseksi. Vahingonkorvauksen osalta oikeus velvoitti G:n maksamaan verovirastolle.
G valitti hovioikeuteen ja vaati kirjanpitorikosta koskevan syytteen hylkäämistä sen perusteella, että sen syyteoikeus olisi ollut vanhentunut. Helsingin hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
G sai valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan hän vaati edellisen vaatimuksena lisäksi vapautusta vahingonkorvausvelvollisuudestaan.
Korkein oikeus tarkasti kirjanpitorikoksen syyteoikeuden mahdollista vanhentumista monelta kannalta. Se mietti, katsotaanko koko virheellisten tietojen lisäämistä kirjanpitoon sekä valmiin tilinpäätöksen allekirjoittamista yhtenä tekona ja pohti, millä aikavälillä G:n tekemä syytetty rikos on tehty. Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain mukaan syyteoikeus kirjanpitorikoksesta vanhenee 10 vuodessa tekopäivästä. Kuitenkin Korkeimman oikeuden ratkaistessa tapausta oli voimassa uusi rikoslaki, jonka mukaan vanhenemisaika on 5 vuotta. Tämä laki on myös nykyään voimassa. Korkein oikeus katsoi, että G voitiin vapauttaa tuomitusta rangaistuksesta ja muutti hovioikeuden tuomiota.
Yksi Suomen oikeuskäytännön tärkeistä periaatteista on rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, jonka mukaan ketään ei voida tuomita rikoksesta, joka ei ollut tekohetkellä säädetty rangaistavaksi rikoslaissa. Tämän periaatteen mukaan tehtyihin rikoksiin on siis sovellettava tekohetkellä voimassa ollutta rikoslakia. Tähän periaatteeseen on kuitenkin poikkeus, jonka mukaan tehtyyn rikokseen on mahdollista soveltaa lakia, joka ei ollut voimassa tekohetkellä, vaan on tullut voimaan vasta myöhemmin. Edellytyksenä tällaisen uuden lain soveltamiseen on kuitenkin aina se, että lopputulos on syytetyn kannalta lievempi ja parempi, kuin vanhan lain perusteella ratkaistaessa.
Vahingonkorvausten osalta G esitti, ettei olisi velvollinen korvaamaan vahinkoa verovirastolle, sillä häntä ei oltu todettu syylliseksi törkeisiin veropetoksiin, joiden pohjalta korvusvelvollisuus olisi muodostunut. Korkein oikeus ei kuitenkaan katsonut korvauksia perusteettomiksi tai vanhentuneiksi, eikä tältä osin muuttanut Helsingin hovioikeuden tuomiota.
Korkein oikeus oli yksimielinen ratkaisussaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa