» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapausessa oli kyse tilanteesta, jossa A Oy oli antanut omistamansa taulun toimeksiannon nojalla X:n ja hänen avovaimonsa säilytettäväksi. Taulu oli luovutushetkellä B Oy:n hallitsema. X oli taulun saatuaan myynyt sen eteenpäin Y:lle 35 000 markalla. Y oli ollut taulun hankkiessaan vilpittömässä mielessä A Oy:n ja X:n välillä tapahtuneesta toimeksiannosta. Virallinen syyttäjä vaati X:lle edellä kuvatun menettelyn perusteella rangaistusta kavalluksesta, ja syytteeseen yhtyivät myös A Oy ja B Oy. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko A syyllistynyt kavalluksee. Myöhemmässä vaiheessa tapauksessa tuli arvioitavaksi, oliko muutoksenhakutuomioistuin perustanut tuomionsa syytteessä vaadittuun rangaistukseen.
Käräjäoikeuden asiassa tekemän arvioinnin perusteella X:lle annettuun säilytystoimeksiantoon ei ollut sisältynyt toimeksiantoa taulun myymisestä, vaikka hänellä olikin ollut oikeus vastaanottaa sen myymiseen liittyneitä tarjouksia. Käräjäoikeuden mukaan taulu oli ollut X:n hallussa kuitenkin laillisesti. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että X oli luvattomasti myynyt hallussaan sinänsä laillisesti ollutta irtainta omaisuutta eikä ollut tilittänyt taulun myynnistä saatuja varoja taulun omistajalle. X:n mukaan tilityksen jättäminen toimittamatta perustui siihe, ettei hän tiennyt, kenellä taulun omistusoikeus myymishetkellä oli ollut. Käräjäoikeus ei kuitenkaan pitänyt tätä asiassa esitetyn selvityksen valossa uskottavana perusteena tilityksen toimittamatta jättämiselle. Tästä johtuen käräjäoikes katsoi X:n anastaneen taulun myymällä sen eteenpäin ja tuomitsi hänet kavalluksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Hovioikeus puolestaan katsoi X:n puolison esittämän selvityksen perusteella, että A Oy:n X:lle antamaan toimeksiantoon oli sisältynyt myös toimeksianto taulun myymiseen. Tästä huolimatta se, ettei X ollut tilittänyt tai edes yrittänyt tilittää taulun myymisestä saatuja varoja taulun omistajalle puolsi kavalluksen tunnusmerkistön täyttymistä tapauksessa hovioikeuden mukaan. Tästä ja käräjäoikeuden mainitsemista muista tekijöistä johtuen hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden asiassa antamaa ratkaisua.
Korkein oikeus keskittyi tuomiossaan sen arvioimiseen, oliko hovioikeuden tuomio annettu sillä perusteella, jonka nojalla virallinen syyttäjä oli asiassa alun perin vaatinut rangaistusta. Tämä peruste oli ollut X:n syyllistyminen kavallukseen, kun hän oli myynyt A Oy:n hänelle toimeksiannolla luovuttaman taulun eteenpäin. Syyttäjä ei toisin sanoen ollut vaatinut rangaistusta sen perusteella, ettei X ollut tilittänyt myynnistä saamiaan varoja omistajalle tai yrittänyt selvittää, kuka omistaja oli. Korkein oikeus huomautti, että tuomioistuimen oli mahdollista tuomita vastaaja vain sellaisesta teosta, josta syyttäjä oli vaatinut rangaistusta. Kun hovioikeus oli näin ollen tuominnut X:n kavalluksesta perustuen teosta, josta syyttäjä ei ollut vaatinut rangaistusta, päätyi korkein oikeus kumoamaan hovioikeuden tuomion asiassa. Tämän lisäksi korkein oikeus myös hylkäsi syytteen X:ää kohtaan ja vapautti hänet rangaistuksesta, johon hänet oli alemmissa oikeusasteissa tuomittu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa