» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa virallinen syyttäjä oli syytteessään vaatinut A:lle rangaistusta kolmesta varkaudesta. Ensimmäisessä varkaudessa syyttäjä katsoi, että A oli B:n henkilöautoon tunkeutumisen jälkeen anastanut autosta noin 10 musiikkikasettia. Toisessa varkaudessa A oli syyttäjän esittämän näkemyksen mukaan tunkeutunut C:n omistamaan henkilöautoon ja anastanut sieltä noin 25 musiikkikasettia. Kolmannessa varkaudessa syyttäjä katsoi, että A oli tunkeutunut D:n omistamaan henkilöautoon ja anastanut sieltä musiikkikasetteja ja koriste-esineen. A:n mukaan hän oli ostanut musiikkikasetit tuntemattomilta henkilöiltä ja koriste-esineen kaupasta. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna pääasiallisesti arvioitavaksi syytesidonnaisuus niiden teonkuvausten välillä, joista yhtäältä syyttäjä vaati rangaistusta ja joihin perustuen A lopulta tuomittiin rangaistukseen.
Kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt mihinkään edellä mainituista varkauksista. Kun asianomistajat B, C ja D eivät olleet ilmoittaneet kätkemisrikkomusta syytteeseen pantavaksi, ei kihlakunnanoikeus voinut tässä tapauksessa tehdä muuta kuin hylätä A:han kohdistetut varkaussyytteet.
Virallinen syyttäjä saattoi asian edelleen hovioikeuden tutkittavaksi. Hovioikeus katsoi kihlakunnanoikeuden tapaan, että oli jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt varkauteen missään syyttäjän mainitsemista teonkuvauksista. Hovioikeus esitti kuitenkin näkemyksen, jonka mukaan A olisi syyllistynyt kätkemisrikokseen kaikissa kolmessa tapauksessa koskien osaa musiikkikaseteista sekä koriste-esinettä. Kun kaikki asianomistajat olivat ilmoittaneet heihin kohdistuneen rikoksen syytteeseen pantavaksi, hovioikeus päätyi tuomitsemaan A:n kolmesta kätkemisrikkomuksesta jokaisesta 10:een päiväsakkoon. Rikosnimikkeen vaihtuminen rikoksesta rikkomukseen johtui oletettavasti siitä, että kätkemisrikoksia oli jokaisen asianomistajan kohdalla pidettävä melko vähäisinä.
Valitusluvan saatuaan A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen vaatien sen kumoamista. Kätkemisrikoksen tunnusmerkistön mukaan kätkemisrikoksesta tuomitaan se, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää toiselta muun muassa varkausrikoksella saatua omaisuutta taikka muulla tavoin ryhtyy sellaiseen omaisuuteen. Kätkemisrikoksesta tuomitsemisen edellytyksenä on tietoisuus siitä, että omaisuus on hankittu edellä kuvatulla tavalla.
Korkein oikeus katsoi, että syytteessä mainitut teonkuvaukset olivat perustuneet siihen, että A oli varastanut kasetit ja koriste-esineet tunkeutumalla asianomistajien autoihin. Näin ollen syyte ei ollut korkeimman oikeuden mukaan sisältänyt kätkemisrikoksen tunnusmerkistöön kuuluvia seikkoja eikä A ollut tämän johdosta voinut kätkemisrikosten osalta edes lausua näkemystään oikeudelle. Korkein oikeus lausui, ettei vastaajaa voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta, jonka teonkuvausta ei oltu sisällytetty syyttäjän syytteeseen. Näin ollen hovioikeus ei olisi saanut lukea kätkemisrikoksia A:n syyksi, kun häntä ei oltu sellaisista syytetty. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion ja vapautti A:n hovioikeuden hänelle tuomitsemasta sakkorangaistuksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa