» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa virallinen syyttäjä syytti A:ta ensisijaisesti törkeästä petoksesta ja toissijaisesti törkeästä kätkemisrikoksesta. Syyte törkeästä petoksesta perustui siihen, että A oli syyttäjän mukaan neljän muun henkilön kanssa oikeudetonta taloudellista hyötyä hankkiakseen erehdyttänyt autoliikkeen omistajan antamaan heille vuokralle arvokkaan matkailuauton, jonka he olivat tämän jälkeen kuljettaneet välittömästi Ruotsiin. Lopulta auto oli kadonnut eikä sitä oltu myöhemminkään löydetty. Toissijainen syyte törkeästä kätkemisrikoksesta perustui puolestaan syyttäjän väitteeseen siitä, että A oli mennyt matkailuauton kyytiin huolimatta siitä, että hän oli tiennyt sen olleen hankittu edellä mainitulla petosrikoksella.
Käräjäoikeus arvioi tapausta pitkälti kaikkien syytettyjen esitutkinnassa ja käräjäoikeuden käsittelyssä antamien kertomusten kautta. Niiden perusteella käräjäoikeus tuli siihen johtopäätökseen, että A oli syyllistynyt syyttäjän ensisijaisen syytekohdan mukaisesti törkeään petokseen. Hänen syykseen luettiin myös toinen vastaava rikos, minkä johdosta käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan A:n näistä kahdesta petosrikoksesta yhteiseen vankeusrangaistukseen, jonka kestoksi määrättiin 8 kuukautta.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatimuksenaan syytteen hylkääminen. Hovioikeus katsoikin, ettei A ollut menettelyllään syyllistynyt törkeään petokseen tekijän ominaisuudessa. Sen sijaan hovioikeus lausui, että A oli edesauttanut muiden syytettyjen tekemää törkeää petosta antamalla autonsa heidän käyttöönsä matkalle Lahteen, missä matkailuauto oli sijainnut. Hovioikeuden mukaan A:n voitiin katsoa olleen tällöin tietoinen siitä, että matkailuauto oli tarkoitus vuokrata rikollisella tavalla. Näillä perusteilla hovioikeus päätyi tuomitsemaan A:n avunannosta tökeään petokseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Valitusluvan saatuaan A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati edelleen syytteen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden arvion pääasialliseksi kohteeksi nousi tällöin se, oliko hovioikeus voinut tuomita A:n rangaistukseen teosta, josta hänelle ei ollut virallisen syyttäjän syytteessä vaadittu rangaistusta. Edellä esitelty hovioikeuden teonkuvaus, jonka mukaan A oli edesauttanut muiden syytettyjen rikoksen tekemistä antamalla autonsa heidän käyttöönsä ei korkeimman oikeuden mukaan sisältynyt ensinnäkään syyttäjän ensisijaiseen syytekohtaan törkeästä petoksesta eikä toiseksi myöskään toissijaiseen syytekohtaan törkeästä kätkemisrikoksesta. Korkein oikeus totesi, ettei rikosasiassa saanut ottaa tutkittavaksi seikkoja, jotka olivat jääneet syytteen teonkuvauksen ulkopuolella. Kun hovioikeus oli kuitenkin näin tehnyt, korkein oikeus päätyi poistamaan hovioikeuden tuomion siltä osin kuin A oli tuomittu rangaistukseen avunannosta törkeään petokseen. Näin ollen A vapautettiin myös kyseistä tekoa koskeneesta vankeusrangaistuksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa