» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimmassa oikeudessa kyse oli siitä, voitiinko A:ta ja B:ta, jotka olivat pitäneet hallussaan väkiviinaa, josta ei oltu tehty veroilmoitusta tai maksettu säädetty alkoholijuomaveroja ja jonka johdosta heille oli määrätty veronkorotuksia, syyttää myös ammattimaisesta tai tavanomaisesta alkoholipitoisen aineen välittämisestä eli törkeästä alkoholirikoksesta. A ja B olivat varastoineet, pitäneet hallussaan väkiviinaa sekä luovuttaneet sitä muille välitettäväksi. Korkein oikeus katsoi, että tämä syyte koski kuitenkin samaa asiaa kuin veronkorotukset ja sen takia syytettä ei voitu tutkia.
A:lle ja B:lle oli käräjäoikeudessa määrätty ehdolliset vankeusrangaistukset törkeästä alkoholirikoksesta sekä menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 12 000 euroa sekä takavarikoidut 2300 litraa väkiviinaa. A ja B valittivat tuomiosta hovioikeuteen sillä perusteella, että heille oli jo tätä rikosoikeudenkäyntiä aiemmin määrätty syytteessä tarkoitetusta teosta veronkorotus, joka oli tullut lopulliseksi ennen tämän rikosasian käsittelyä. Ketään ei saa ne bis in idem-kiellon mukaan tuomita kahdesti samassa asiassa, eli saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Hovioikeus kuitenkin katsoi että veronmaksun laiminlyömisestä johdetusta veronkorotuksesta ja törkeässä alkoholirikoksessa oli kyse eri asiasta, eli veronkorotukset eivät muodostaneet estettä käsitellä syytettä törkeästä alkoholirikoksesta.
A valitti Korkeimpaan oikeuteen, ja vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomituista menettämisseuraamuksista. Lisäksi hän vaati, että valtio suorittaa hänelle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. B puolestaan vaati, että syyte jätetään ne bis in idem-kiellon perusteella tutkimatta tai sen hylkäämistä.
Korkein oikeus arvioi tätä asioiden samuutta sovellettaessa ne bis in idem-kieltoa. Eräässä veropetosta koskevassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:59 Korkein oikeus on katsonut, että ne bis in idem-kielto estää saman veronkorotuksen aiheuttaneeseen menettelyyn perustuvan syytteen tutkimisen kun päätösvaltaa veronkorotusta koskevassa asiassa on käytetty määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä. Ne bis in idem-kielto voi soveltua samaan tekoon, joka voidaan jäsentää myös oikeudellisesti eri rikoksiksi, kun sen teon kuvaukseen liitetään tai siitä jätetän pois eri osatekijöitä, jotka tulevat seuraamusarvioinnin perusteeksi. Veronkorotuksen määräämisen perusteena ollutta tapahtumainkulun kuvausta tulee verrata syytteessä olevaan tapahtumainkuvaukseen, ja sen perusteella päätellä vastaavatko ne olennaisilta osiltaan toisiaan. Korkeimman oikeuden mukaan A:n ja B:n verotuspäätökset sekä syyte törkeästä alkoholirikoksesta koskivat samoja väkiviinaeriä. A ja B olivat laiminlyöneet ilmoitusvelvollisuutensa tulliviranomaisille väkiviinaeristä, ja myös alkoholirikos koski näitä samoja väkiviinaeriä. Väkiviinan hallussapito oli sekä veronkorotuksen määräämisessä että nyt syytteenä olevassa törkeässä hallussapitorikoksessa perusteena, joten se oleminen perusteena on arvioitu jo silloin, kun veronkorotus on määrätty. Korkeimman oikeuden mukaan tosiseikat ovat olennaisilta osiltaan samat näissä kahdessa. Merkitystä ei siis tässä olosuhteessa ole ollut sillä, että veronkorotusta koskeva sääntely turvaa verojen maksua ja alkoholia koskeva kriminalisointi taas ehkäisee yhteiskunnalle alkoholista aiheutuvia haittoja. Korkein oikeus katsoo, että syytettä törkeästä alkoholirikoksesta ei tule tutkia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa