Jos sinusta on esitetty valheellinen tieto tai vihjaus tai sinua on muuten halvennettu tavalla, joka on kunnianloukkaus, voit vaatia tekijältä korvausta kärsimyksestä (vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §). Korvauksen määrään vaikuttavat erityisesti loukkauksen laatu, oma asemasi, osapuolten välinen suhde ja se, kuinka julkinen loukkaus oli. Jos loukkaus aiheutti myös taloudellisen menetyksen, sekin voidaan korvata.

Valtio ei maksa kärsimyskorvausta tekijän puolesta.

Jos haluat tekijälle myös rangaistuksen, rikosilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pian ja ilmoittaa samalla vaativansa rangaistusta. Pelkkä rikosilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan katkaise syyteoikeuden vanhentumista.
 

Kuka voi joutua vastuuseen kunnianloukkauksesta?

Kunnianloukkaukseen voi syyllistyä myös yksityishenkilö, joka voi joutua teostaan vahingonkorvausvelvolliseksi. Lainsäädännössämme kunnianloukkaus on rikos, ja kyseeseen voi tulla joko tavallinen tai törkeä kunnianloukkaus riippuen teon vakavuusasteesta.

Jos joku esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, tai muuten halventaa toista, kyseessä voi olla kunnianloukkaus, josta voidaan tuomita sakkorangaistus. Loukatulla voi lisäksi olla oikeus vaatia korvausta kunnianloukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Kunnianloukkauksena pidetään myös sitä, että joku esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä henkilölle, joka oli vainajalle erityisen läheinen. Vainajalle erityisen läheinen henkilö voi ilmoittaa tällaisen rikoksen syytteeseen pantavaksi (rikoslain 24 luvun 12 §:n 3 momentti). Mahdollinen oikeus kärsimyskorvaukseen on arvioitava erikseen vahingonkorvauslain perusteella.

Jos rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla kunnianloukkauksella aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kyse on törkeästä kunnianloukkauksesta (rikoslain 24 luvun 10 §). Tällaiseen tekoon syyllistynyt voi saada rangaistukseksi sakkoja tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Myös törkeä kunnianloukkaus voi oikeuttaa loukatun saamaan vahingonkorvausta, kun korvausvastuun edellytykset täyttyvät.

Kaikki arvostelu ei ole rangaistavaa kunnianloukkauksena. Toisen menettelyn arvosteleminen esimerkiksi politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa tehtävässä, tieteessä tai taiteessa ei lähtökohtaisesti ole kunnianloukkaus, jos arvostelu ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Myös yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseen liittyvää arvostelua suojataan. Arvostelu voi kuitenkin olla rangaistavaa, jos sen esittämistapa ylittää selvästi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkaussäännösten soveltumista arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Arvostelupoikkeus koskee lähtökohtaisesti arvioita ja kritiikkiä, ei perättömiä tosiasiaväitteitä. Myös tosiasiaväitteiden rangaistavuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon sananvapauden suoja.
 

Mitä korvataan?

Kärsimys. Oikeus korvaukseen kärsimyksestä on sillä, jonka kunniaa on loukattu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Kärsimyskorvaus ei edellytä, että sinulle olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa tai lääketieteellisesti todettavaa henkilövahinkoa. Korvausta voidaan määrätä, kun kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja muut korvausvastuun edellytykset täyttyvät.

Taloudellinen vahinko. Jos kunnianloukkaus aiheutti taloudellista vahinkoa, kuten asiakkuuden, toimeksiannon tai työpaikan menetyksen, myös tämä vahinko voidaan korvata. Rangaistavaksi säädetyllä teolla aiheutettu puhdas varallisuusvahinko on korvattavaa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n perusteella. Korvausta vaativan on kuitenkin osoitettava vahingon aiheutuminen, sen määrä ja syy-yhteys kunnianloukkaukseen.

Kärsimyksestä maksetaan kertakorvaus (vahingonkorvauslain 5 luvun 7 §:n 3 momentti). Kun teko on tehty 1.1.2006 tai myöhemmin, korvaukseen sovelletaan näiden pykälien nykyistä sanamuotoa.
 

Miten korvauksen määrä arvioidaan?

Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan. Erityisesti huomioon otetaan loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Arvio on siis objektiivinen. Ratkaisevaa ei ole yksin se, miten pahalta loukkaus sinusta tuntui, vaan millaista kärsimystä tällainen loukkaus tavallisesti aiheuttaa. Laissa ei ole euromääriä. Käytännössä korvausta nostavat esimerkiksi:

• perätön väite rikoksesta tai muusta vakavasta teosta
• laaja levintä, kuten julkinen somepäivitys tai lehtijuttu
• pitkään esillä ollut kirjoitus
• loukkaus, joka kohdistuu ammattiin tai luottamustehtävään.

Korvauksen määrää voi pienentää esimerkiksi se, että loukkaus tapahtui pienessä piirissä, loukkaava kirjoitus poistettiin nopeasti tai virheellinen tieto oikaistiin.

Esimerkki 1: Entinen liikekumppani kirjoittaa LinkedIniin, että olet kavaltanut yhtiön rahoja, eikä väitteelle ole perustetta. Kyse on julkisesta, perättömästä rikosväitteestä, joka koskee ammattiasi. Voit vaatia kärsimyskorvausta ja, jos pystyt sen näyttämään, korvausta myös esimerkiksi peruuntuneesta toimeksiannosta.

Esimerkki 2: Työtoveri solvaa sinua kahden kesken kahvihuoneessa. Halventaminen voi olla kunnianloukkaus, vaikka sitä ei kuullut kukaan muu. Koska loukkaus ei levinnyt, kärsimyskorvaus jää yleensä pienemmäksi kuin julkisessa loukkauksessa.

Keneltä korvaus peritään?

Korvausvastuu kohdistuu lähtökohtaisesti teon tekijään. Jos loukkaus julkaistiin mediassa, korvausvastuu voi kohdistua myös esimerkiksi julkaisutoimintaa harjoittavaan yritykseen, jos vahingonkorvausvastuun edellytykset täyttyvät.

Valtio ei korvaa kunnianloukkauksen aiheuttamaa kärsimystä. Rikosvahinkolaki rajaa kärsimyskorvauksen tiettyihin vakaviin rikoksiin, kuten seksuaalirikoksiin ja vakaviin väkivaltarikoksiin, eikä kunnianloukkaus kuulu niihin (rikosvahinkolain 9 §). Jos tekijä ei maksa tuomittua korvausta vapaaehtoisesti, korvausta voidaan hakea perittäväksi ulosoton kautta.
 

Miten korvausta vaaditaan?

1. Turvaa näyttö heti: kuvakaappaukset, joista näkyvät sisältö, osoite ja päivämäärä, tiedot levinnästä sekä todistajien yhteystiedot. Tallenna myös todisteet taloudellisesta menetyksestä, kuten peruutetut tilaukset.
2. Pyydä tekijää poistamaan tai oikaisemaan kirjoitus. Samalla voit esittää korvausvaatimuksen ja ehdottaa sovintoa.
3. Tee rikosilmoitus poliisille ja ilmoita, että vaadit rangaistusta. Kunnianloukkaus on asianomistajarikos: syyttäjä ei lähtökohtaisesti nosta syytettä, ellei loukattu ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi (rikoslain 24 luvun 12 §).
4. Esitä korvausvaatimus rikosasian yhteydessä tai erikseen käräjäoikeudessa riita-asiana.

Rikosasian yhteydessä korvausvaatimus käsitellään samassa oikeudenkäynnissä, mikä on yleensä kevyempää. Erillisessä riita-asiassa hävinnyt osapuoli joutuu yleensä korvaamaan voittajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut (oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §).
 

Määräajat

Syyteoikeus vanhenee kunnianloukkauksessa pääsääntöisesti kahdessa vuodessa ja törkeässä kunnianloukkauksessa viidessä vuodessa (rikoslain 8 luvun 1 ja 2 §). Vanhentumisaika lasketaan lähtökohtaisesti rikoksen tekopäivästä. Rikoksen luonne ja teko-olosuhteet voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, mistä ajankohdasta vanhentumisaika alkaa kulua. Rikosilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pian, sillä sen tekeminen ei yksin estä syyteoikeuden vanhentumista.

Korvaussaatava vanhenee lähtökohtaisesti kolmessa vuodessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta (velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 3 kohta). Vanhentuminen on kuitenkin pääsääntöisesti katkaistava ennen kuin vahinkoon johtaneesta tapahtumasta on kulunut kymmenen vuotta (7 §:n 2 momentti). Tämä enimmäisaika ei koske henkilö- tai ympäristövahinkoja.

Rikoksesta johtuvaa korvausvelkaa ei kuitenkaan katsota vanhentuneeksi niin kauan kuin rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai rikosasia on vireillä tuomioistuimessa (7 §:n 3 momentti). Vanhentumisen voi katkaista esimerkiksi lähettämällä tekijälle yksilöidyn korvausvaatimuksen.
 

Mitä vastapuoli voi väittää?

Tekijä vetoaa tavallisesti siihen, että väite oli totta, että kyse oli arviosta eikä tosiasiaväitteestä tai että arvostelu kohdistui julkiseen toimintaasi. Hän voi myös väittää, ettei kirjoitus levinnyt laajalle tai ettei taloudellinen menetys johtunut siitä. Siksi kannattaa koota näyttö myös levinnästä ja menetyksen syystä, ei pelkästä kirjoituksesta.
 

Milloin juristi kannattaa ottaa mukaan?

Juristi arvioi, täyttyvätkö kunnianloukkauksen tunnusmerkit vai onko kyse sallitusta arvostelusta. Hän laatii rikosilmoituksen ja yksilöidyn korvausvaatimuksen sekä arvioi, kannattaako korvausta hakea rikosasian yhteydessä vai erikseen. Apu on hyödyllistä etenkin, jos kyse on rikosväitteestä, laajasta levinnästä, taloudellisesta menetyksestä tai jos tekijä kiistää kaiken. Tarkista samalla, kattaako oikeusturvavakuutuksesi asian.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Paljonko kunnianloukkauksesta saa korvausta?

Laissa ei ole kiinteitä summia. Tuomioistuin arvioi määrän loukkauksen laadun, asemasi, osapuolten suhteen ja loukkauksen julkisuuden perusteella. Julkinen ja perätön rikosväite johtaa yleensä suurempaan korvaukseen kuin pienessä piirissä esitetty solvaus.

Saanko korvausta, vaikka en tee rikosilmoitusta?

Voit vaatia kärsimyskorvausta erikseen käräjäoikeudessa riita-asiana, vaikka tekijää ei olisi tuomittu rikoksesta. Tuomioistuimen on tällöin arvioitava, täyttääkö teko kunnianloukkauksen tunnusmerkistön ja muut korvausvastuun edellytykset. Korvausta vaativan on esitettävä vaatimuksensa tueksi riittävä näyttö. Erilliseen oikeudenkäyntiin liittyy myös oikeudenkäyntikuluriski.

Voinko vaatia korvausta kuolleen vanhempani puolesta?

Vainajalle erityisen läheinen henkilö voi ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi, jos vainajasta on esitetty rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu valheellinen tieto tai vihjaus. Oikeus kärsimyskorvaukseen ei kuitenkaan seuraa automaattisesti tästä syyteoikeudesta, vaan sen perusteet on arvioitava erikseen.

Pitääkö minun todistaa, että kärsin?

Kärsimystä ei tarvitse todistaa lääkärintodistuksella tai muulla lääketieteellisellä selvityksellä. Korvaus määräytyy sen mukaan, millaista kärsimystä loukkaus on omiaan aiheuttamaan. Korvausta vaativan on kuitenkin esitettävä riittävä näyttö loukkaavasta menettelystä ja korvausvastuun perusteista. Loukkauksen laajuudella ja julkisuudella voi olla merkitystä korvauksen määrää arvioitaessa.